Myöhästyin paluulaivasta.

Olin vielä viikolla 35 kesälomalla, jota vietin Öölannissa Ruotsissa. Sain paluupäivänä asunnon siivottua ennenaikaisesti, joten jäi lisää aikaa ennen laivan lähtöä Tukholmasta. Ajourakan ensimmäinen viidestä piripintaan bensiinin tankkauksesta Kalmarin Preemissä, jonka lähellä huomasin olevan Citroën-liike, jonka katon päällä on keltainen 2CV. Löytyy Google Maps Street View'sta. Jatkoin matkaani Växjöhön valokuvaamaan tuomiokirkkoa, sieltä rauhallisin mielin Ljungbyhyn, jossa tuli lounastettua.

Ljungbyssä sain typerän idean ajaa katsomaan Kattegattia Halmstadiin, tarkemmin Tylösandiin. Huomasin olevan vain n. 80 km Ruotsin länsirannikolle; läheisyys huokutteli joutumaan merta katsomaan.

Olen oppinut varautumaan Tukholman iltaruuhkiin ja en aikaillut järjestelmäkameran kanssa kauan Tylösandin hiekkarannalla.

Vickleby-Ljungby-Tylösand: 274 km

Palattuani autolle navigaattori näytti saapumisajaksi Tukholman Stadsgårdshamniin n. klo 20. Olin virheellisesti uskomuksessa laivan lähtevän vasta klo 21.

Tylösand-Ljungby-Stadgårdshamn: 513 km.

Tylösandista alkoi "kireähenkinen" autoilu kohti Tukholmaa, totesin olevan riittämättömästi aikaa pitää taukoja. Toinen täytööntankkaus Norrköpingin Circle K:ssa E4.

Saavuttuani Tukholman Södermalmille katsoin olevan aikaa ottaa valokuvia Mälarenin etelärannalla Tukholman kaupungintalossa auringonlaskun aikaan.

Tulin Stadsgårdshamniin n. klo 20:10 Ruotsin aikaan --- ja näin paluulaivan lipuvan satamasta poispäin ! Ei iskenyt paniikki. Kyseessä oli eri aikavyöhykkeiden sekaantuminen, erilisnavigaattori näytti Ruotsin aikaa, auton oma navi Suomen aikaa. Olen tykästynyt käyttämään kahta navigaattoria samanaikaisesti eri skaaluksilla. Olen tietoinen Siljan laivan liikennöivän aikaisemmin kuin Viikingit, joten sai unohtaa Värtahamniin ajamisen. En aikonut jäädä satamaan odottelemaan aamulaivoja Turusta.

Laitoin navigaattoriin opastuksen kotiini.

Stadsgårdshamnen-Haparanda-Valkeakoski: 1 676 km !! Klo 21:10 Tukholmassa, klo 16:10 kotona.

Päätin lähteä rohkeasti ajamaan Pohjanlahtea ympäri, olin yksin liikenteessä. Öölannissa palautin juomapullot lähi-ICAan ja ostin karkkipussin.

Nyt tarvitsin jotain syötävää, joten alkavassa yössä karkkipussi pelasti ja piti virkeänä ajamisen jatkamiseen. Vielä Gävlen kohdalla, siluettina yön pimeydessä Dragon Gaten jälkeen (Tierp) oli harkinnassa paluu Tukholmaan.

Päivän suuri yllätys oli E4:n ajosulku Tönnebrossa. Asiasta ei ollut lainkaan liikennemerkkejä, hyvin vaatimaton ja pienikokoinen punainen nuoli ohjaamaan kiertotietä. Lähikiertoliittymässä ei ollut lainkaan uutta nuoliopastusta, joten piti hetki aikaa miettiä katsomalla navia, kuinka mahdollinen kiertotie kulkee. No, arvelin sen kulkevan lähintä E4:n länsipuolella kulkevaa pohjois-eteläsuuntaista tietä ja Skogissa (tie 83) oli punaviitta kohti Bergvikiä.

Kerrottakoon henkilöautoliikenteen loputtua alkaneeni ajamaan selvää ylinopeutta säkkipimeässä elokuun yössä. Sai ajaa kauan aikaa yksin Skog-Bergvik-Mohed-tietä, ennen kuin sain edellä ajaneen rekka-auton takavaunun näkyviin.

Söderhamnissa paluu E4:lle, matkaa tuli 12 km lisää.

Aloin pitää silmällä yönyli aukiolevia huoltoasemia. Ennen Sundsvallia näin moisen kyltin, yön pimeydessä tuli ajettua sen ohi. Olin varma seuraavan yöaseman olevan heti Sundsvallin pohjoispuolella, mutta tuo Circle K Sundvall E4 on pohjoisin E4:n varrella oleva yöhuoltoasema. Kolmas täyteentankkaus oli Circle K Söråker, perjantai vaihtui lauantaiksi.

Mieleenpainuvimmat näkymät olivat Korkearannikon ja Sundsvallin valaistut sillat, navigaattorin korkeustiedot E4:sta Höga Kustenilla, yli 200 m korkeudella ja pian taas paluu Itämeren tasolle. Örnsköldvikissä E4 kulkee yhä osana katuverkkoa, siellä paikallinen nuorimies piteli itseään pystyssä katavaloa halaamalla !

Myös Uumajajoen ylittävä silta on kaunis näkymä, heti sillan jälkeen tiheään viisi kiertoliittymää. Ajosuoritteen ahdistavin hetki oli ennen kuudetta Uumajan itäpuolen kiertoliittymää, kun takaa tulevan auton sinivalot syttyivät. Taisi paikallinen poliisipartio antaneen visuaalisen varoituksen minulle ylinopeudella ajamisesta, onneksi ei kääntynyt perääni kuudennelta liikenneympyrältä kohti Haparandaa (Haaparantaa).

Ruotsalainen kolmikaistainen E4-tie päättyi vasta Uumajan ja Luulajan välisellä osuudella. Jatkuu Luulajan ja Haparandan välillä uudelleen.

Piitimen ja Luulajan välisellä osuudella aamuaurinko ilmestyi Suomen suunnasta valaisemaan yökulkijaa. Ainut suunniteltu nopeimman reitin hylkääminen oli ajaa Luulajan keskustan kautta Bergnäsetista, halusin nähdä ennakkoontietämäni monikaarisen sillan (Bergnäsbro). En kuitenkaan pysähtynyt valokuvaamaan sitä.
Neljäs tankkaus, jälleen se 40,00 l C3 Aircrossiin nyt Notvikenin (Luulaja) OKQ8:ssa ja banaaninsyöntitauko.

Olin riemuinen, kun saavutin ajoreitin pohjoisimman kohdan Tören itäpuolella. E4:n kunto on heikoimmillaan Tören ja Haparandan välillä.

Lauantaina klo 08 jälkeen saavuin Suomeen, nyt oli pakko saada kahvia ja käydä vessassa kakkosella. ABC Tornio. Nämä toimenpiteen edellisesti aika tarkkaan 24 h aikaisemmin Öölannissa !!

Viimeinen, viides tankkaus Neste Express Viitasaari ja lounas ABC Viitasaari.
Navigaattorin arvio saapumisajasta piti täysin paikkansa, ylinopeutta ajamalla sain kirittyä umpeen tuon kiertotiehen Tönnebro-Söderhamn kuluneen ajan.
Oli aika yllätys, kuinka jaksoin ajaa autoa 30 h 30 m ja 2 475 km; keskinopeudella 81 km/h.

Luultavasti pitkään hämärässä ja pimeydessä ajaminen ei rasita silmiä, on ollut rasittavia muistoa ajaa koko päivä Atlannin rannalta Norjasta vasten kesäaurinkoa (vain 1 300 km etäisyyksiä). En myöskään tarvinnut ainuttakaan unitaukoa tuon 30,5 h aikana.

Mitä tapahtuikaan ottaessani kengät pois jalasta? Jalkani olivat kääntyneet kengän anturan profiiliin ja oli hassua tosiaan kävellä sukkasillaan, kun jalan keskikaari pysytteli jonkin aikaa irti lattiasta !!

Energiaa riitti aivan normaalista matkatavaroiden poistamiseen autosta ja paikoilleen laittamiseen lauantai-iltana. Ei edes väsyttänyt mitenkään vietävästi, vasta klo 22 jälkeen nukkumaan. Ennen sänkyynmenoa oli arvelua, paljonko elimistö tarvitsee unta.

Sunnuntaiaamuna heräsin siinä klo 09:30, vain 11 tuntia riitti kuittaamaan kahden vuorokauden unentarpeen.

Citroënin istuimet rasittavat pitkäaikaisessa ajossa jo kahdessa tunnissa (VLK-Turku), mutta C3 Aircrossin istuimet ovat mainiot näin pitkäkestoiseen ajamiseen, eipä olisi ollut ongelmaa jatkaa matkaa vaikka Hankoon asti lauantai-iltana.
Polttoainetta tuli ostettua n. 200 l kahden vuorokauden aikana.

Laivayhtiö suostui korvaamaan laivamatkan, kun ajattelin palata uudelleen Öölantiin lokakuussa, kun olen säästellyt pekkaspäiviä. Suomalaista suoraselkäisyyttä !

Aivan mahtavaa! Tuli heti pakottava tarve lähteä ajelemaan...

Loistava sissitarina - mitään aamulaivoja jäädä odottelemaan! En malta odottaa lokakuun reissun loppuraporttia.

Jotenkin tuttua juttua,tuo naapurin seikkailu,siellä on monet ruukat koettu,ja kai vielä muutamat tulee,
Kiitos tarinasta

Onhan siinä istumista. Minusta kuitenkin vastuutonta puuhaa suhata samoilla silmillä yli 30 tuntia putkeen. Melko harvassa on ne oman elämän supersankarit, joiden reaktionopeus ja valppaus on tarvittavalla tasolla koko tuon reissun ajan.

Kukin tavallaan, mutta toivottavasti ei osu mun matkan varrelle, riskejä ne on.

Joo, ajopiirturit pakollisiksi henkilöautoihin.

Kiitos kommenteista,

Myöhästyminen oli vain omaa syytä. En vaivautunut katsomaan paluupäivän aamulla tarkemmin laivan varausvahvistusta.

Siellä poisloittonevaa laivaa katsellessani tajusin konkreettisesti tunteiden vuoristoradan muuntuneen näin keski-ikäisenä tunteiden "possujunaksi" - en koe suuria, yleviä ilonhetkiä ja murhekokemukset ovat laimeita. Nyt tiedän, miltä minusta tulee tuntumaan seuraavien ikävien asioiden kohdatessa minut: läheisen ihmisen kuolema tai mahdollinen työsuhteen päättyminen työnantajan toimesta. 17 vuotta vielä eläkeläisstatukseen, joten uhka on jokapäiväinen.

Niinhän ne sanoo kesälomalla täytyy tehdä aivan tavallisuudesta poikkeavia asioita ja ajatus kiertää Selkämeri ja Pohjanlahti ovat olleet mielessä suorittaa. Tieosuus Sundsvall-Höga Kusten-Töre oli ennenajamaton tieosuus, tämä kaiketi piti virettä yllä jatkaa matkaa kohti Auringonnousun Maata Suomea.

Ylinopeudella olin vain uhaksi itselleni, en muille noilla yötuntien autiolla E4-tiellä. Rajasin max. vauhdin 125 km/h noilla 110 km/h osuuksilla, joten kohtuullisella ylivauhdilla edettiin.

Olen tottunut maantiepyöräilyn harrastajana pitkäaikaiseen staattisen kehon asentoon, kun lisäksi olen jaksanut harrastaa aamujumppaa arkiaamuisin pitääkseni nivelet ja rangan dynaamisena; näistä ansioista oli kaiketi hyötyä.

Totta kai vakavana pelkona oli rattiin nukahtaminen tai karvapeitteisiin eläimiin törmääminen. Pidin tästä syystä kojelautakameran jatkavan kuvantaa edelleen Suomen puolelle tultaessa, jos menettäisin ajoneuvon hallinnan näistä syistä. Mielellään olisin tallentanut muistikortilta Tukholma-Tornio-välin muistoksi ajosuoritteesta.

★ ★ ★

Kapellskäristä olis lähtenyt 21.30 mutta tiukoille olisi vetänyt tuokin.

Olen myös joskus ajanut Volvo 360:llä Tukholmasta Tampereelle. Ja seuraavana aamuna töihin.

Aika kivaa tarinaa kyllä, eikä tuossa mielestäni isommin mitään vaarannettu, mikäli kuskilla oli tuntemus olotilastaan ja oli vaihtoehtona ottaa unet matkalla...

Joskus tuli itsekin ajettua pikkusen liian pitkään, kun huomattiin kaverin kanssa reissatessa että oli enää 20 tuntia kun laiva lähtee Tukholmasta. Matkaa sinne oli vaatimaton 1600 kilometriä, ja kulkupelinä vakiokoneella oleva Dyane. Matkalle sattui muutama stau Germaaniassa, pari tuntia meni niissä hukkaan, mutta silti oltiin tuntia ennen laivan lähtöä satamassa. Silloin oli vielä ne pari lauttamatkaa Saksan-Tanskan-Ruotsin välillä, joissa niissäkin joku tovi aikaa meni. Kaveri ajoi ekat 700 km ja minä sitten seuraavat 900 km, väsy iski aamuyöstä noin 30 km ennen Tukholmaa, pari kilometriä kaverin mukaan meni hienosti kuskin nukkuessa, oli siinä vieressä varuillaan muttei uskaltanut ruoriin koskea etten säikähdä ja sitten tule ylimääräistä ohjelmaa... Ja joo, herätessä, pysäytin heti kun sopiva paikka löytyi, ja vaihdettiin kuskia loppumatkaksi... Se oli vissiin liian hiljainen moottoritie, aamusta aivan tyhjä, nopeutta mittarin mukaan rapiat 120 km/h, tultu melkein vuorokausi yhtä soittoa ja loppu lähestyi niin aivot heitti jo vapaalle..?

Mutta hienoja on tuommoiset reissut, jos vaan ilman kiirettä saa ajella ja vailla stressiä..!

"En myöskään tarvinnut ainuttakaan unitaukoa tuon 30,5 h aikana."

Vastaa isompaakin känniä monilla yli 24 h valvomisen jälkeen... Oma ennätys on 41 h hereillä. 26 ekan tunnin jälkeen prätkällä 400 km ja vielä valvomista 15 h. Ei kyl mitään järkeä mutta erikoinen kokemus.