Tälläkin palstalla on usein keskusteltu, että monasti tekijämiehellä ei pysy kynä kädessä eikä suukaan aina aukea, toisaalta tuotteliaimmat kynäniekat ovat harvoin kovinkaan taitavia irrottamaan sitä sisään katkennutta pinnapulttia tai C5:n alapallonivelen sovitetta.

Avaan keskusteluun lisänäkökulman jota kutsun nimellä "Päätalo-efekti.". Kalle Päätalon kirjojen viehätys perustuu pitkälti siihen, miten tarkasti jokainen toimenpide kerrotaan. Aidan pientareella kusella käyminen saattaa viedä kymmenen sivua ja ylikin, saati verkon pauloitus.

Nuoremmissakin kirjailijoissa esiintyy samanlaista mestaruutta; toimikoon esimerkkinä Antti Hyryn ukkomiehenkin sielun rauhoittava kirja "Uuni", jossa Antti-poju kertoo aivan tarkalleen miten leivinuuni rakennetaan tarvikkeiden hankkimista myöten.

Oppikirjoissa ja korjausmanuaaleissa kaikki menee aina kuin elokuvissa. Vaikeimpia hankaluuksia ei yleensä käsitellä lainkaan vaan koko kuvaus on hyvin ylimalkaista, tyyliin "Irrota vasemmanpuoleinen vetoakseli vetämällä tai soveliaalla liukuvasaralla" (Citroen CX/Haynes). Eivätkä ne tehtaan korjauskäsikirjatkaan monesti sen parempia ole, nehän on kirjoitettu uuden auton korjaamiseen jossa pultit ja moduulit napsahtelevat auki kuin taikaiskusta. Entäs kun korjataan 20 vuotta vanhaa paskaa joka on liotettu suolassa perusteellisesti...

Minusta olisi tarvetta Kalle Päätalo-tasoiseen kuvaukseen autoremontista, ihan mallikohtaisesti. Siis todella siten että käsitellään sen sisään katkenneen pinnapultin irrotus, ulosporaustimanttiterän hankintaa myöten, esimerkiksi tuollaisessa 3000-5000 sanan kirjallisessa mestariteoksessa. Hyvinkin paksuhkon kirjan pituinen kuvaus olisi esimerkiksi Citroen SM:n hammastangon puslien ja tiivisteiden vaihto sekä säätö autossa paikallaan. Tai CX:n kakkosen synkron vaihto.

Mitä mieltä tällaisesta ollaan? Onko tällaiselle kirjallisuudelle tarvetta?

Itsestään selvää on että kielen ja kuvauksen laatu tulisi olla luokkaa A1 Super Jäävahvistettu, eli vähintään Huovis/Paasilinna/Päätalo - tasoista.

Ohjeen taso saattaa hyvinkin laskea sitä mukaa mitä useammin henkilö on ohjeessa kuvatun asian tehnyt. Ja jotta harha-askeleet saadaan hiottua pois, ohjeen tekijän täytyy tehdä asia useampaan kertaan. Ristiriitaista. Jos haetaan viimeisen päälle hiottua ohjetta, pitäisi se luetuttaa monentasoisella harrastajalla. Ohjeen tekijältä vaaditaan nöyryyttää muokata ohjetta muiden kommenttien pohjalta, toki harkiten. Kaikkia oikolukijoita ei voi miellyttää ja aina jää kourallinen niitä, jotka ei ymmärrä vaikka kuinka vääntäisi rautalangasta. Pointtina se, että oikein hyvää ohjetta kukaan ei tee yksin.

Omaan työhöni kuuluu osaksi teknisten dokumenttien kirjoittamista ja kyllä monesti jälkeenpäin vuosien kuluttua lukee omia tuotoksia, niin tulee mieleen, että mitähän tuossakin on oikein tarkoitettu Ei oo helppoa ei.

Vanhojen autojen kanssa kun pelaa, niin ruoste tekee monesta hommasta hankalampaa. Haynesiltä olisi hyvä veto tehdä lisäläpyskä, jossa olisi esitelty vaihtoehtoisia tapoja irrottaa kiinnijuuttuneita ja katkenneita ruuveja. Varsinaisessa korjausohjeessa voitaisiin sitten viitata tähän läpyskään.

Vuodenvaihteessa remppasin Suzukin vaihdelaatikon. Ilokseni löysin youtubesta videon lootan purkamisesta. Kuitenkin siitä oli jätetty pois ne kaikkein haastavimmat kohdat. Ensin kuvataan sivuakselia rattaineen kiinni laatikon rungossa. Ja seuraavassa hetkessä sivuakseli on irti ja täysin purettuna. Ja tuo oli juuri se paikka, missä omat työkalut ja taito loppui kesken (tuossa järjestyksessä) ja oli turvauduttava moottorihiomon apuun todella järein ulosvetäjin ja prässein.

***********
Hyry mainittu, mutta ansaitsee mainita toisen kerran ja tietoisesti toistan aikaisempia kirjoituksianikin. Yhdessä kirjassa ajetaan marjametsään BX:llä ja vivusta nostetaan maavaraa. Toisessa kirjassa kuskataan kuorma-autolla rättärin koria. En spoilaa enempää. Aitta-kirjassa kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti aitan purkamista ja pystyttämistä toiseen paikkaan ja kun urakka on valmis, päähenkilö toteaa: ”Siinä se on niin kuin ei olisikaan. Siinä on kaikki, mitä aittaan kuuluu, eikä kuitenkaan mitään, vain harmaita ohuita hirsiä. Se on harva ja vähän laho, eikä siellä ole paljon mitään sisällä, enkä oikeastaan sitä tarvitse.”

Juu minä oon työkseni tarkistellut ja etsinyt riskejä teknisistä dokkareista ja juuri noin hyvinkin usein kävi, ettei tiennyt mitä tässä oikein tehdään. Pahempi ja vielä useimmin sattui, että sitä työtä ei sen ohjeen mukaan voinut tehdäkkään Kirjoittajat riemaistuivat aina kun annoin hieman sarkastista palautetta - tai sitten suunnittelijoille antamastani palautteesta jostain vehkeestä, että ei tämä toimi Tai ainakin oli laiton, kallis tms.

Sitten asiaan - eli jos ohjeesta haluaa tehdä oikeinkin täydellisen, niin dokkarin koko kasvaa, eikä sitä kukaan lue...
Ja oikein on, että hyvää ohjetta ei kukaan saa tehtyä yksin, sekä aluksi luultavasti yksinkertaisen homman tekeminen ohjeeksi ei olekaan niin nopea, eikä yksinkertainen jutska. Usein yhden hyvän ohjeen tekemiseen menee kuukausi tolkulla aikaa...riippuen tietenkin aiheesta.

Edit: tätäkin kirjoitustani piti editoida muutaman kerran

Tuntuuhan noille Päätalon ja Hyrynkin kirjoille lukijoita löytyvän, edelleen. Yksinhän he ne kirjoittivat. Olennaista on se, että "ohje" tai paremminkin toimintakuvaus on kirjoitettu henkilökohtaisesta näkökulmasta ongelmineen kaikkineen, ei persoonattomana "ottaa housut pois" lurinanana.

En aloituksellani hae niinkään teknisen ohjeen kirjoittamista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan juuri Hyryn Uuni-kirjan tapaista leppoisaa kerrontaa auton remonttikohteen äärellä. Tällaista kirjaa en ole koskaan lukenut mutta haluaisin todella. Varmasti se olisi viimeinen opus (ennen Playboyta) joka ilmestyisi yösydämellä käteen ennen paapaamaan menoa.

Joitain ihan alustavia yritelmiä on aiheesta kuten Pirsigin "Moottoripyörän korjaus", joka on tosiasiassa filosofinen matkakuvaus jossa toistaitoinen akateemikko ihmettelee miksi bemari ei lähde imu päällä lämpimänä käyntiin. Mutta kaukana ollaan siitä Päätalo-tasoisesti tarkkuudesta jota hakisin, ja haen.

Tietokonemiehille vastaava kirja on olemassa ja se on ylittämätön. Se toimi esikuvana myös omalle kirjalleni monessa mielessä. Kirjan nimi on "Koneen henki" ja se pitäisi jokaisen tekniikkamiehen lukea pari kertaa.

Mutta automiehille. Missä tämä kirja viipyy?

Kun harrastin Saab 96:tta, minulla oli siniseksi bibliaksi kutsuttu pari tuumaa paksu korjaamokäsikirja. Sen avulla kyllä sai korjattua kaiken jos vain oli työkalut. En tiedä olisiko siitä paljon hyötyä nykyajan autojen kanssa, pahoin pelkään että sellaisessa oletetaan että käytössä on kaikki mallikohtaiset erikoistyökalut. Ja niitähän riittää. Meille tulee töihin muutaman kerran vuoteen joku ammattilaistyökaluesite jossa niitä on. Esimerkiksi erilaisia pallonivelen irroitusvehkeitä on varmaan kymmenittäin, erityisesti saksalaisautoja varten on paljon sellaisia jotka on tarkoitettu vain muutamiin vuosikertoihin ja malleihin.

Tarvetta voisi ehkä olla mutta markkinoita ajatellen ehkä ei niinkään...Äkikseltään tuntuis, että Citroen SM:n kiinnostavuus olis vain niillä jotka ovatten värkänneet hammastangon yms. kanssa. Ei taida kovin montaa ihmistä olla? Ja taasen aidan (tien?) pientareelle kai on monikin kusaissut - siitä yksi Päätalon suosion syy?

Mutta ehkä markkinoita olis enemmän jos noita asioita yhdistelis

Ja tosiaan - tekniset dokut ei kuulu samaan joukkoon viihdekirjallisuuden kanssa...vaikka minä nyt nykyään luenkin(!) käyttöhjekirjoja ihan mielenkiinnon vuoksi jos eteen sattuu
Toki teknisiä tietoja saa olla proosassa - kuten viimeksi lukemassani kirjassa vuodelta miekka ja kirves, eli Hirvenmetsästäjä (nosti pienoisen kohun aikoinaan) - voin suositella. (ex-ammatissa heräs kiinnostus tähän...)

Edit: kuukkelihan löysi ko. kirjan: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_2214

Lainaus tuolta kuvauksesta: "Se on tiukasti hiottu kertomus, jonka jokainen tekninen yksityiskohta kestää kriittisimmänkin tarkastelun"
Eli just jekkerille sopiva! Sori - oli pakko
Jos ei muuta niin esikuvaksi teknisen yhdistämiseksi...

Proosa on niin laast siison. Ranskiksista pitää tehdä lyriikkaa.
Simppeleistä huoltokohteista kuten sulanvaihdosta riittää haiku:

Sulan irrotin,
painoin uuden paikalleen.
Johan kirkastui!

Polttimoiden ja tulppien vaihtoon tarvitaan jo yhden sivun runo. Loppusointuisuus ja timakka rytmi lisäävät uskottavuutta.
Kokonaista vaihteistoremppaa runona en kuitenkaan jaksaisi - tai, jos sen joku kalevalamittaisena rustaa, niin lupaan kyllä lukea

Parhaassa tapauksessa tarina onnistuisi jopa kattamaan kaikki mahdolliset ongelmat, mitä vaan korjauksen yhteydessä voisi tulla, realistisesti, mutta hauskasti kerrottuna. Matka olisi siinä jopa tärkeämpi kuin päämääärä. Tämä taas enteilee sitä, että perisuomalaiseen tapaan lopussa iskisikin epätoivo, akkakin lähtisi, ja juuri korjatuksi saatu auto kaipaisi enää virta-avaimen kääntämistä, mutta ukko vaan toteaa, että "Nyt minä en enää jaksa".

Aika samaa mieltä.Kun itse ostin tuon Eldoradon muutama vuosi sitten,niin ensimmäisiä hankintoja oli alkuperäinen "Workshop Manual",joka löytyikin helposti Ebayn kautta Michiganista.Kaksiosainen,jossa moottori ja voimansiirto ohuemmassa opuksessa (n.5cm) ja loput paksummassa (n.7cm)..
Kaikki työvaiheet kuvattu erinomaisen hyvin ja helposti ymmärrettävästi.Maksoi satasen verran,ja kunto erinomainen,ilmeisesti käyttämättömiä.

"Zen ja moottoripyörän kunnossapito". Kirjaa lanseerattiin jonkinlaisena "Easy Rider" - elokuvan ja itämaisen filosofian kirjallisena inkarnaationa, minun lihapäämotoristiystäväni lainasivat sitä, jättivät lukematta ja lopulta hukkasivat opuksen. Kirjassa on niitä elementtejä, jotka ovat tarpeen minkä tahansa opuksen nousemisessa suosituksi; samaistuminen, omat muistikuvat, haaveilu ja lukemaan tottuneelle kyllin seikkaperäinen kirjoittaminen. Kirjan kirjoittajalle sattui jokin perheeseen liittyvä haveri projektin aikana ja kirja lässähti pahasti "äkkiä valmiiksi", hyvän alkupuolikkaan jälkeen. Tai kustantaja soitti aikatauluista. Tälla avasin vastaukseni ydintä;

Eli kuseminen, hiekan kantaminen, matkalla oleminen, vapauden tunne, muistikuva äänistä, tuoksuista, lämpötiloista, valoisuudesta - ja -raina lähtee pyörimään lukijan päässä. Päätalon ja Hyryn tekstit kieltämättä ylittävät riman, jonka jälkeen kuvaa alkaa syntyä. Yrittäkääs lukea jotain Hertta-sarjaa tai Haynesia, onko kääntäjä urakkapalkalla vai liian neitseellinen avatakseen polvet tai vaihdelaatikon oikein ja ainetta rikkomattomalla tavalla? Ei pienintäkään kangastusta nouse pääkoppaan noin tylsästä tekstistä. Vaikka pitäisi, siinä Jekkeri on ihan asian äärellä.

Ohjeiden kirjoittamiseen tarvitaan vankka kokemus niistä asioista, mistä ohje annetaan. Onhan monessa osaamistasoa kuvaavissa taulukoissa ylimpänä; "osaa asian niin hyvin, että voi sen opettaa muille, virheettömän suorituksen tasolle". Jos olisin Jekkeri, kirjoittaisin tähän; "kuten F/A-18E/F suuntauslaitteiston säätö- ja kalibrointiohjeen alkusanoissa". Ettei lukijalle jäisi epäilystä, ollanko sitä luuserien Lidlin hiustenkuivaajan ohjetta väsätty, vai oikein isojen poikien Ameriikanpuhaltimen? Jos puolestaan olisin kirjailija, kirjottaisin itsekin kusella käynnin vaikeudesta, autuudesta ja hyttysistä, muurahaisista ja porttikongeista. Siinä on vissi ero, saako rahaa per sana, vai kuukausipalkkaa. Kyllä sitä itse kukin makustelisi lepikkoon laskeutuneen Beksin lasinpyyhkijöillä kuhisevaa elämää vaikka toisenkin kesän, kun olisi vaimo ministerinä ja itsellä läänintaitelijan virka. "On se vaan, sellainen sanamies, näkee mikroskoopin tarkkuudella laryonyx-punkin kulkevan lasinpesijän suuttimesta ulos ja sisään, onkohan sillä siellä pesä". Ei helvetti, ei oo mun juttuni, enkä kovin viehättyneenä lukisi moista. Ellei puhuttaisi pesästä ja miten hanakka se punkki on.

Jekkerin huoli siitä, että meitä tekniikan monialahuippuosaajia, joilla pysyy kynä kädessä ja FrameMaker ja PageMaker saa olla kiitollinen meidän dekadeja jatkuneesta RootUser:iudesta, on totta, ei meitä niin hurjasti enää sikiä. Vaikka osattaisiin sekin. Ainakin käyttöohjetasolla, luulisin.

https://www.youtube.com/watch?v=7qndDLwnXk0

Aidosti käyttökelpoinen korjausohjeiden kirjasto tms. tarttee myös säntillisen ylläpitonsa s.e. se ohje on myös tarpeen tullen sieltä muusta tuubasta löydettävissä. Hyvänä esimerkkinä tästä Pökö-forumi, jossa tuo ylläpito tuntuu välillä olevan turhankin nipottavaa, mutta toisaalta missään muualla en juuri helpompaa ja käyttökelpoisempaa ohjeistusta ole löytänyt, joten homma palvelee tarkoitustaan

Näköjään ainakin palstalaisille on jäänyt selkeähkö, tunteellinen mielikuva allekirjoittaneen persoonasta kirjoittamieni hupipätkien pohjalta. Uskalletaan jopa tapailla ylläolevaan tyyliin "jos olisin jekkeri..."... Jossain on kai silloin onnistuttu. Kuva ei tietystikkään vastaa todellisuutta, mutta se on sivuseikka.

"Sankari on se, joka tekee epäkiitollisen työnsä iloisena siitä riippumatta että epäonnistuu siinä toistuvasti."

Ai mää vai? Hyvähän täältä nimimerkin takaa on huudella. Jotain pientä aavistusta tässä alkoikin olla, ettei Tallinkin aamiaispöydässä ole levitevaihtoehtona kryptoniittia. Sillä olettamalla uskallukseni oli tietenkin ylimitoitettua, lähes yllytyshullua.

Kokeillaanpa käytännössä, vaikka olenkin hidas, ja varsin mielikuvitukseton kirjoittajaksi.

Tuo perheeni mieliharmi, kauppakassin se pienempi sivutasku, Pösö 106, yllätti jälleen. Kuskin oven takaa ilmestyi lätäkkö auton alle. Jaa että mikähän nyt noin? No jarruputkethan siinä märkinä ja sotkuisina, hemmetti. Ihan kuin ei näin kesän aluksi olisi muutakin tekemistä. Aikani kypsyttelin korjausajatusta. Eihän se nyt putken vaihto niin mahdotonta ole, parin tunnin vääntö... niinhän sitä luulisi. Lähdinpä sitten ajamaan tallille, jarrupoljinta vältellen. Matka onneksi vain 400m, ei hätää. Hallin hiekkapihalla kokeilin jarrua. Pohjaanhan se meni poljin, kuin kiven olisi veteen heittänyt. Uusi kokeilu, nyt useampi nopea polkaisu n. 15 vauhdista. Oikea etu, ja vasen takapyörä edes yrittivät hidastaa. Kaksipiirijarrut, kävi ajatus mielessä. Siispä oikealle takapyörälle menevä jarruputki, selvähän se kuin pläkki.

Tunkkausta, tunkkausta lisää palikkaa... tukevat 45cm korkeat puupölkyt, kaksi apurungon kuvatusten alle eteen ja yksi takapalkin alle. Vararengas telineineen irti, samoin takaäänenvaimennin, ja pakoputken keskiosa. Jaa, täytyy näemmä uusia myös tuo väliputki, niin monessa kohdassa on nokea vuodon merkkinä.

Olisiko sittenkin pitänyt ostaa vaimolle vähän uudempi, vähän tehokkaampi, vähän hiljaisempi, vähän semmoisempi. Länsisuomessa, niin kirotun kaukana. olisi parikin C-femmaa näköjään myynnissä. Tossa lähellä ois Ford fokus ihan kohtuuhintaan, mutta... yhtä vanha, mikähän siitäkin rapsahtaa ensimmäisenä. XM:iä mieli halajaisi, mutta jos nyt taas käyttäisin vähäiset irtaimet rahani johonkin toisarvoiseen, niin... mitenkähän ne rahat on aina lopussa? Ei ole helppoa asuntovelkaisen elämä, ei. Koko viime kesä tuntui menneen hukkaan, kun oli jatkuvasti jotain autoa laitettava. Kun jotain sai valmiiksi, niin eiköhän seuraavan katsastus painanut päälle. Pojan C5 rassattiin, vaihdettiin lehtaa, opeteltiin keulan purkamista ja kasaamista moneen kertaan. Vito piti katsastaa, mitähän kaikkea siihenkin vaihdettiin, en edes muista enää. Kaverin Opeliin vaihdettiin talvella kytkintä, sen jälkeen hitsailin helmoja, korjattiin käsijarruja ja vaihdeltiin niveliä, Sekä omat sitikat, ne tehdyt ja tekemättömät työt. ...Huokaus... kaikki vieläkin tekemättä. Töissä vähän aikaa melkein tyhjäkäyntiä. Varasin hyvissä ajoin loman heinäkuulle. Koko 3 viikkoa, aloitin näköjään nykyisessä työpaikassani 18.6. viime vuonna. Siis vain 3 viikkoa kesälomaa. Vaan nyt alkaa 2 uutta urakkaa yhtaikaa, ja ainakin 3 pienenpää työkeikkaa siihen väliin. Ja kruunuksi päälle muutostyö tuolla aikaisemmalla työmaalla. Hemmetin hemmetti, eikös tuo nyt olisi voinut tulla aikaisemmin eteen, kun sen kuukausi sitten olisi hyvin ehtinyt hoitaa.
Työkaveri jää lomalle 3 päivän päästä. Ehdinköhän tänäkään kesänä Lappiin?

Joo, vähän pahvia pehmusteeksi lattialle, ja pösön alle. Miksi sen täytyy vuotaa juuri tuolta ylämutkan kohdalta, mihin ei näe, kun tuo mutikka on edessä.
Ja mikähän se edes on? Eipä ole tollastakaan koskaan irroitettu. Onkohan se bensasuodatin, pitääkö ruiskun kanssa olla tollanenkin? Saako, ja miten ehjänä irti, onko kumiletkut puristeliitoksilla, vai pitääkö kiertää irti? Pitääkö tankki tyhjentää? 15 litraa ainakin. Hemmetti, kun se on kurainen paikka, eikö toi jarruneste jo vihdoinkin lopu. Rättejä, paperia, teräsharjaa, puukkoa, ruuvimeisseliä, ronkkimista, putsaamista, muruja silmille ja naamalle, suojalaseilla ei mitään näe. Perussettiä alustahommissa. Kumpi putki se nyt vuotaa? Ei näy vaikka kuinka putsaa, ja puhaltaa paineilmalla, Kuinka paljon uskaltaa vääntää bensasuodatinta sivulle ilman että letkut rikkoutuvat. Menevät pösössä bebsaputket näköjään kabiinin puolella, ainakin häviävät takapenkkiläisten jalkatilan pellistä läpi. Seurasin oikean takajarrun putkea apurungon takana. Tuo oikeanpuolimmainen se on ennenkuin tekee tuon ylämutkan tuonne ahtaaseen väliin. Putket välillä rinnakkain, välillä päällekäin, tuossa taitteessa peräkkäin. Vaihtaako ne siinä puolta, kun jarrupiirit on ristikkäiset. Ei vaihda, näin päätin. Irrotin, tai yritin, kiintoavaimilla irroittaa juntturia jarruletkun naarasliittimestä. Kulmat pyöreiksi.... no onhan Knipeksit. Vaan ei mahdu, ei. Ei saa asentoa, jossa voisi sekä puristaa riittävästi sekä kääntää. Tässä vaiheessa luonnollisesti oli jo kokeiltu irroitusliemet ja lämmitykset. 20 vuotta aikaansaa tehokkaan kiinniruostumisen. Olin jo valmis hakkaamaan auton palasiksi ympäriltä, vaan poskilihakset äärimmilleen jännitettynä, parhaita voimasanoja mielessäni hokien, enhän toki ääneen, hillitty kun olen, kun juntturi lopulta suostui aukeamaan....

jatkuu myöhemmin.

Olihan elämänmakuinen kuvaus ja tuo lopun juntturin irtoaminen aiheutti nautinnon tunteen myös lukijassa. Hienoa tarinaa, saisipa tällaista lukea enemmänkin. XM-Hannu äkkiä käymään täällä Virossa!

Tässä vaiheessa lähdin motonettiin. Paikalliseen pösöliikkeeseen en mene, se on vissi. Kerran olisin tarvinut yhden pienen varaosan tähän samaan pököttiin. Kello oli 8.55 aamulla. Minulla oli seuraava meno sovittuna klo 9.30 ihan lähellä. Marssin siis liikkeeseen, huolto ja varaosamyynti olivat jo avanneet aikaisemmin, automyynti oli juuri avaamassa. Paikalla olikin varaosamyyjä, pari huollon esimiestä, myyntipäällikkö, 3 tai 4 automyyjää, ja toimistotyöntekijä. Paikalla oli myös 3 asiakasta ennen minua, olin siis neljäs. Sattumalta meillä kaikilla asiakkailla olikin varaosa-asiaa. Myyjällä oli siis niinsanottu "palvelu"-tilanne kesken. Hän tuijotti sanaakaan sanomatta näyttöruutua ja selaili kai lukemattomia varaosasivuja. Välillä hän meni toiselle tietsikalle tutkimaan, sanaakaan sanomatta. Seisoin 10 minuuttia jonossa, sitten siirryin katselemaan vaihtoautoja jonkun minuutin ajaksi. Palasin jonoon hetkeksi, sitten menin jonottomalle huoltotiskille kysymään, voisiko hän auttaa, kun tarvitsisin... "Odota hetkinen, varaosamyynti palvelee aivan hetken kuluttua" oli vastaus. Siispä takaisin jonoon, kännykästä aikaa vilkuillen. Varaosamyyjä vaihtoi taas työpistettä, edelleen sanaakaan sanomatta. Olin jo luopumassa kaupanteon aikeesta, kun varaosamyyjä yllättäen avasi suunsa. "No nyt se tieto löytyi, Teidän autoonne meneekin KAKSI lasinpyyhkijän sulkaa" hän ilmoitti asiakas nro 1:lle. Tämä voitonriemuinen tiedonjyväsen ilmaisu antoi minulle varmuuden siitä, että kyseinen liike tulee varsin hyvin toimeen ilman minuakin, ja minä vastaavasti ilman tuota liikettä. Lähdin seuraavaan tapaamiseen.

Motonetissa asiakaspalvelu on yleensä hyvää, joskus jopa loistavaa. Tällä kertaa loistavaa. Myyjä varmisti kokeneesti ja suht nopeasti, vieläpä useammasta lähteestä, että jarruputki on riittävän pitkä, ja oikeanlaiset juntturit: A-E. Myös pakoputki löytyi sekä ilmansuodatin. Siispä iloisin mielin remonttia jatkamaan.

Vanhan putken etupään juntturit näyttivät vähemmän ruosteisilta. Päätin että kiintoavaimia en edes kokeile, vaan kahdet tikkapihdit heti käyttöön, Bahcoilla kiinni naaraspäästä, ja Knipeksillä urosjuntturista. Riuska vääntö, ja... ei auennut Uusi yritys, nyt tosissaan, ja kunnon riuhtaisu... Ei auennut, putki vaan taipui . Ai niin, unohdin poskilihakset. Kolmas kerta, hei, sehän aukesi. Ruiskin varmuuden vuoksi vähän WD-40:stä, käänsin ihan hitusen kiinnipäin, jonka jälkeen juntturin saikin irroitettua. Sitten putki vähän kerrassaan irti korikiinnikkeistä. Halusin säilyttää muodon uuden putken taivuttelun malliksi. Kaikki muu meni hyvin, paitsi se ylämutka siinä bensasuodattimen kohdalla. Siellä parikiinnike piti putkia harmittavan tiukasti otteessaan. Putki ei irronnut, vaan kiinnike irtosi koripellistä( korjaan: ruosteesta). Väänsin pitkällä ruuvarilla, itseänikin huijaten, muka varovasti, putkia eroon toisistaan. Sillä seurauksella, että toinenkin putki alkoi vuotaa Tuo ylämutka oli siis sellainen kurasuolapesä, että oli ruostuttanut molemmat jarruputket, sekä helmakotelon. Irroitin sen toisenkin pitkän putken, kait äskettäinen kokemus auttoi, kun nämä juntturit aukesivat melkein kuin sovinnolla. Sen toisen putken hankinta jäi seuraavalle päivälle, kaupat olivat jo kiinni.

taas jäi kesken...

Tarinan kerronta suorastaan loistavaa. Lisäksi ilmaan jäi mahdollisuus suuremmastakin projektista...

Putsailin sitä ruostunutta koloa, kun putket nyt eivät olleet enää tiellä. Taltalla korikitit enimmäkseen pois. Mietin, että mitenkä tuota voi tankin vieressä hitsata. Pohdiskelin tankin ja bensaletkujen sekä suodattimen irroituksen työläyttä. Hylkäsin irroitusaikeen. Suodattimen sivullevääntämisestä huolimatta bensan hajua ei tuntunut lainkaan, ei vähääkään. Jotain positiivista sentään. Raspi-roopella, eli kapealla nauhahiomakoneella mahtui poistamaan massat, maalit ynna irtoavat ruosteet. Pahvista leikkasin paikkapalalle mallin. Sitten mallin mukaan sähkösinkitystä 0,8 pellistä paikkapala. Taivuttelin, sovittelin ja taas taivuttelin, kunnes olin tyytyväinen muotoon. Kuten monet tietävätkin, sähkösinkityssä levyssä sinkkikerroksen vahvuus on vain viidesosa kuumasinkityn levyn sinkkivahvuudesta, joten MIG-hitsaus onnistuu hyvin. Tungin hyvin kastelua rättiä tankin ja suodattimen (taas sivuun väännetyn) suojaksi. Sitten uhkarohkeasti hitsaamaan lappua paikalleen. Onnistui ihan hyvin, ilman mainittavia roiskeita. Hyvä minä. Eikä autokaan palanut. Maalit, massat ja kitit taas pitkän kaavan mukaan.

Seuraavana päivänä taas kaupoille. Motonetissa taas luotin loistavaan palveluun, vaikka myyjä olikin minulle ennestään tuntematon. Tällä kertaa vasemman takajarrun pitkä putki. Myyjä kaivoi tiedot esiin, kävi hakemassa kiepillä olevan putken, ja minä lähdin kassan kautta. Luottaen ja tyytyväisenä.
Päätin asentaa sen aiemmin ostetun putken ensin, koska siihen piti vääntää enemmän mutkia. Mittailin paikan, missä putki kääntyy ylös helmakotelon jälkeen, ja heti perään 90 astetta sivulle. Taivutin nämä etukäteen, sitten pujottelin putken paikalleen apurungon ja korin välistä. Eupään juntturi hyvin kevyesti kiinni, jonka jälkeen etupään loivat mutkat, ja putki kiinni kannakkeisiin. Sen aiemmin kertomani ylämutkan jätin tekemättä, oikaisin vaan polttoainesuodattimen alta suoraan taaksepäin. Näytti aika hyvältä. Siirryin takapäähän. Vanha putki malliksi, ja juntturinpään mutkat mallin mukaan. Tarvikeputken ylimääräisen pituuden hukkasin ylimääräiseen S-mutkaan apurungon ja korin välissä. Homma oli jo melkein valmis, kun huomasin, että putkihan PITI mennä tuossa keskivaiheilla vasemman käsijarruvaijerin yläpuolelta...
No, korjasin lattiatyynyn asentoa pään alla, selälläni kun auton alla olin, hengitin syvään, ja pari minuuttia keskityin taas muuhun, kuin pökötin jarruputkeen. Siitä olin tyytyväinen, että töissä olin pari päivää "heittohommissa", ja sain kolmessa eri kohteessa odottavat pikkuhommat hoidettua valmiiksi, pois kesälomaa uhkaamasta. Jospa sittenkin heinäkuussa Lemmenlom... ei kun Lemmenjoelle tulevaa omaa kaunista kultaa huuhtomaan.

Takaisin arkeen. Putki irti, ja vähän työläämpi pujottelu pois, ja vaijerin yläpuolelta takaisin. Vaikkei nosturia olekaan, niin auto oli onneksi sen verran korkealla pölkkyjen päällä, että joka kodassa oli tilaa työskennellä. Kun tuosta hallin pihasta joku vuosi sitten kaadettiin liian lähellä sähkölinjaa ollut kuusi. Yhden kerran ukkospuuskan aikaan oksat osuivat avolinjaan, syntyi paikallisesti ihan kirkkaudeltaan salamaan verrattavissa oleva valokaari, ja koko kylä sitten sähköttömänä 50 minuuttia. Tuosta kuusesta sain sitten hyvät pölkyt. Jarruputki kiinnikkeisiinsä, ja seuraavan kimppuun.

Jaa mistähän se jälkimmäinen putki taas löytyy. No takapaksistapa hyvinkin, se kun en heti ensimmäisenä ovesta sisään tullessa. Oikaisin varovasti kiepillä olleen putken. Kuten kaikki tarvikeputkia asentaneet ovat varmaankin huomanneet, pehmeäksi hehkutettu putkimateriaali kovettuu taivutteluista, vääriä taivutteluja kannattaa siis välttää. Kumpiko pää eteen,,, hemmetti,,,, tässähän on molemmat päät samanlaiset . Toinen piti olla naaraspää, motonetin koodeilla E. Eipä siis olisi kannattanut liikaa luottaa myyjään. Olisikohan minulla tuohon väliholkki? Joskus aikaisemmin korjasin Sitikan 4,5 mm putkea, silloin tuli joku ylimääräinenkin ostettua. Vähän penkomista, löytyi! Oli jopa oikean kokoinen. No niin . Taas auton alle suoran putken kanssa, mihin taivutan ekan mutkan. Ei , ei ,ei, ei ole todellista . Putki on ainakin 30cm liian lyhyt. Voitte kuvitella sen hetken tuntemukset. ja kello 20.03. Hyvä ... Motonet suljettiin vasta 3 minuuttia sitten. Muistan, kuinka kouluaikoina, bussin mentyä, lohdutin itseäni itseironisesti sillä, että onneksi en myöhästynyt bussilta minuuttia enenpää. Koulusta kylläkin tunnin...

XM-Hannun juonenkuljetuksesta tulee mieleen Italo Calvinon "Kerran talviyönä matkamies"!

Seuraavana päivänä työstä kotiin ajaessa kolmannen kerran Motonettiin. Onneksi en repinyt tarroja putkesta pois ennen sovitusta. Nyt tiesin tarkkaan itse, millaisen putken tarvitsen. Liian lyhyt putki palautuksena, uusi pidempi putki oli kai pari euroa kalliimpi. Pitääkö kirjoittaa pitempi, vai pidempi? Jompi kumpi. Kaipa se puhekielikin muuttuu ja muovautuu jatkuvasti. Valitsin tässä tapauksessa pidemmän.

Kotiin syömään. Ruoka miltei valmiina. Vähän löijailua ( mistähän tuokin sana tulee ). Kahvia odotellessa oikaisin pitkälleni, ja kai hetkessä nukahdin. Vaimoni herätteli vajaan tunnin kuluttua kahville. Oli se ihan juotavaa vieläkin. Ulkona meidän mittarin mukaan +31,5, vaikka kello oli jo 7 illalla. Oli suoraan sanoen äärimmäisen vaikeaa motivoitua autoremonttiin, vaikka toisaalta... tuo harrastushallini on aika viileä, jos vaan pitää helteellä oven kiinni. Nyt vielä, kun siellä siirryttiin ilmalämpöpumppulämmitykseen ( ihan kiitettävän pitkä yhdyssana), niin bonuksena tuli myös lisäjäähdytys mahdollisuus. Sinne siis jälleen kerran, vaikka vaan hellettä pakoon.

Sovitus, taivutukset, pujotus, taivutusten hienosäädöt ja kiinnitys sujuivat nyt jo lukuisten harjoituskertojen jälkeen mallikkaasti. Voiko tämä oikeasti olla näin helppoa? Ihan OIKEASTIKO? No, siltä näytti.

Kaukoviisaasti päätin vielä kokeilla ilmausnipat, ja vähän tarvittaessa puhdistellakin, ennen jarrunesteen täyttöä. Ensin tämä viimeisin, vasen takatakajarru. WD-40 Quick releace- ruiskaisu, 6-kulma hylsylla... ei auennut. Knipexillä ei mahdu leuat kääntymään. Bahcolla ei saa kunnon puristusta, Pienellä Biltema-siirtoleukapihdillä ei riitä puristusvoima. Kaasutoho ei anna kunnon liekkiä, vaikka juuri tämän remontin aluksi vaihdoin uuden säiliön. 11 kilon nestekaasupullo ja kapealiekkinen poltin, sillä sai ilmausnipan kunnolla kuumaksi, sekä jarrukilven ja kaiken muunkin. Jäähdyttelin jarrua märällä rätillä, savua nousi rummun välistä vielä 2 minuutin jälkeenkin. Poltinkohan samalla tiivistekumitkin? Ilmausnippa ei vaan aukea. Jospa irroittaisi sen viimeisen, letkun jälkeisen lyhyen jarruputken. !2- vai 13mmkiintoavain? Samantekevää, kulmat meni kuitenkin Johan nyt on hemmetti. Knipexillä kiinni juntturista, huolellinen keskittyminen, jumalattoman tiukka puristusote, muista myös poskilihakset ja voimasanat, nyt kaikki peliin. Hiukan luistaa, juntturi murenee, mutta ei aukea, mutta ilmausnippa menee poikki. Kun sitä tilaa ei edellenkään paljoa ollut pihdin leuoille kääntyä.

Lähdin kotiin.

Seuraavalle illalle keksin ovelan ratkaisun : jäin ylitöihin. Siitäs sait, pösö. Enpähän tullutkaan hallille kiusattavaksi. Vaan eipähän sekään auttanut kuin päiväksi eteenpäin. Neljännen kerran Motonettiin. Suosin kyseistä liikettä lähinnä aukiolon vuoksi. Etenkin silloin, kun kävin Helsingissä töissä, muihin liikkeisiin ei yleensä ehtinyt. Tällä kertaa uusi takajarrusylinteri sekä se viimeinen lyhyt putki. Taas eri myyjä. jarrusylinteri löytyi hyllystä, mutta jarruputken tietoja ei. Sitten muistin, että olin aikaisemmin hankkinut jarruputkityökalut sitikan putkien korjaamiseen. Siispä otin motonetin hyllystä vaan A ja B juntturipussit, sopivaa putkea minulla oli ennestään.

Taas auton kimppuun. Nyt en enää yrittänyt hienostella. Puukkosahalla juntturit poikki, jotta sain myös taipuisan jarruletkun irti. Sitten jarrukilpi irti, ja käsijarruvaijerin rassaus irti vivustaan. Taisi olla ensimmäiset pultit tässä remontissa, jotka lähtivät ehjänä, nuo jarrukilven T-50 kantaiset. Sitten kaikkien jarruosien putsaus ruosteesta ja liasta. Jarrukengät vielä ok, eikä mikään ollut jumiinruostunut, vaikka vähän kankeasti liikkuivatkin. Sopivaa herkistelyä niille. Jarrukilpi ruustukkiin, ja jarrusylinterin kahden kiinnitysruuvin irroitus taas knipexillä. Olivat joko torx- tai kuusiokoloruuveja, mutta kummallakaan ei auenneet. Ruustukki... mistähän sekin on nimensä saanut? Saksassa on Rostock niminen kaupunki, suomessa Rostok Oy niminen yritys. Onkohan niillä mitään tekemistä ruustukin kanssa? Hyvä apu tuo viilapenkki kuitenkin. Nyt irrallisessa jarruputkessa oleva poikkisahattu vanha juntturi kiinni viilapenkkiin, ja letkun naaraspäästä kiertäen hylsy irti. Harjoittelin pari kertaa jarruputken pään tekoa, tähän asti olin käyttänyt sarjaa vain XM:n 10mm:n teräsputkiin päiden tekoon. Noihin verrattuna jarruputkea voi tyssätä tosi kevyesti. Takimmaiseen putkeen jarruletkupäähän m10x1-kierteinen juntturi ja jarrusylinterin puoleiseen päähän m12x1, laitoin siihen pussista B. (tässä kohtaa taas meni väärin, siitä myöhemmin). Kasasin jarrun uuden sylinterin kanssa, laitoin paikalleen, taivuttelin putken, ruuvasin juntturit kiinni.

Oikean takajarrun ilmausruuvi lähti auki ihan hylsyllä kääntäen. Samoin oikean etupyörän ilmaruuvi. Vasemmasta etujarrusta ilmausruuvi näköjään on katkennut jo joskus aikaisemmin No eipä tässä oikeastaan mikään enää yllätä... Sitten jarrunestettä säiliöön, ja ilmaamaan järjestelmää. Ai, kolme jarrua tiputtaa nestettä lattialle. Olisiko muka pitänyt ilmaruuvit kiertää kiinnikin? Nipat oli äkkiä kiristetty, mutta se tekemäni jarruputki vuoti edelleen jarrusylinterin liitoksesta. Miksi hemmetissä se ei kiristy??? Tutkin nippaa tarkemmin. Kierre on oikea, mutta se Motonetin B-juntturi onkin tarkoitettu 6mm:n putkelle, kun tuo käyttämäni jarruputki on vain 4,75mm. Se siitä siltä illalta.

Taas seuraavana päivänä töiden jälkeen tarvikeliikkeeseen, nyt jo viides kerta. Tällä kertaa sellaiseen, jossa arvelin joka myyjän tietävän, mikä on jarruputken juntturi. Oikeanlainen löytyi etsimättä. Vastakierreporanteriä kyselin myös, sellaisia ei ollut hyllyssä, mutta myyjä antoi vinkin, että ETRAlta saattaisi löytyä. Siispä ajoin sinne, ja toden totta, löytyi piemiä vastakierreporia. Ostin suurimman, eli 5 millisen kaiken varalle.

Tein uuden putken, laitoin paikalleen, ja vuoto loppui. Vanhin poikani, joka sattui paikalle, auttoi ilmaamisessa, ja homma valmis. Helppoa kuin heinän teko, ehkä kuitenkin noin kuvainnollisesti ottaen, kuin kuivaheinän teko sadesäällä...

Koska, tai vaikka, olen fiktiivisten tarinoiden fanittaja, epäilen, voiko tällainen tapahtumasarja edes olla mahdpllinen? Ei kai kenelläkään (muulla kuin its...) ole tälläisia kokemuksia...

Jos näitä keräilisi oman otsikon alle, niin mikä otsikoksi? "Jarruputken vaihto" , vai "Mentaalisten voimasanojen merkitys autoremontissa", vai "Kuinka vältän stressiä ja jaksotan 0,5 tunnin työn kuudelle illalle". Vai jotain muuta?

Tarinasta on olemassa myös 2. versio. Irroitin putken, laitoin uuden tilalle, ja ilmasin jarrut.

Kumpko näistä on fiktiivisempi, kumpi faktiivisempi, jääköön lukijan pääteltäväksi.

Tuo 2. vaihtoehto, se on suoraan Haynesin korjausoppaasta. "Irroita akunkenkä, avaa jarruputken liitokset, vaihda jarruputki, kiinnitä uusi jarruputki, ilmaa jarrut ja kiinnitä akunkenkä"

Tämä tarina taasen on enemmän sitä todellisuutta mitä on tullut vastaan. Harvoin ihan noin monen mutkan kanssa, mutta toisinaan vielä useammankin...

Tuosta, kun mikään osa ei irronnut ehjänä, muistui useamminkin mieleen Juicen säkeet:

Mulle kaikki valmiina syötetään
ne tahtoo kädet, tai jalat, tai pään
mutta kokonaan ei, ei kirveelläkään
panostain

Korjaan Jasu sua vähän.

Heinänenhän kertoo hyvinkin kirjaimellisesti tuon purkuosan, sitten tulee hyvin usein maininta."Kasaus suoritetaan käänteisessä järjestyksessä."

skruvstycke