Kyllä taas pitää Sitrosen toimintaa kehua. Vaikka vähän haasteellisempaa löydettävää kysyinkin, niin semmoistakin löytyi jonka saatavuus alkaa olla ilmeisesti hieman sinne kananhampaiden hyllyrivin tienoolle menossa...
Siis niinkin yksinkertainen pikkuosa kuin termostaatti, vaan kun kohde on ES9 -moottori, jollainen viimeinen moottori olisi tehty erään lähteen mukaan 2012, niin ihan perus tarvikeosaa ei vaan tunnu olevan, eikä alkuperäistäkään ihan riesaksi. Rakenne tuossa on ihan taas omanlaisensa, ennen näkemiini verrattuna, ja tuota osaa ja kokemuksia metsästäessä, tuli aika paljon mainintaa että olisi ongelmana pikemminkin tarpeeton ohivuoto kuin kiinni jumittaminen...
Alkaa olla C-kasin kokoinen koppi aika kylmää kyytiä tarjoileva, kun moottori saavuttaa jopa 50 asteen käyntilämmön ajossa. Puskurin aukkojen peittäminen hieman paranti tilannetta, mutta viileää joka tapauksessa oli. Takapihalta löytyi pahimpaan hätään vuoden kuivillaan ollut, jakohihnansa katkaiseen koneen termari, sen opiskelumielessä punoin paikalleen, ja kyllä hän se viitisen sataa kilometriä toimi, ja sitten lähti silläkin viilenemään. Oli vaan vähän semmonen pakkorako, kun tuli mummulareissua eteen, eikä mitään vaihtoehtoista ehtinyt järjestellä mihin kaikki kahdeksan kyytiläistä saisi mukaan...
Siis tuommoinen. Poterossa vielä tiiviste, joka sekin kehotetaan vaihtamaan aina termaria vaihtaessa, mutta termi NFP hankaloitti uuden asentamista. Sormituntumalla pehmeämpi jatkoi käytössä, aika näyttää miten sitten tämän kanssa käy...
Asennuspaikkahan on ihan juhlava, tilaa ei ole ja mitään ei näe. Lisähaasteen antoi alimman kiinnitysruuvin katkeaminen, tuo kun menee vesitilaan läpi, niin johan oli ottanut tiukasti kiinni. Kivasti katkesi kannan vierestä, aikani yritin katkennutta pätkää pois, mutta sitten totesin että "eiköhän tuo kahdellakin pysy", on kuitenkin lähes vastakkaisilla puolilla ne kaksi? Porata ei oikein sovi, kun on kaikenlaista pientä, kuten vaihteistoa ja runkopalkkia edessä...
Kuvassa näyttää todellisuutta helpommalta, tuonne operoidessa tuntuu aina olevan jotain tiellä. Ja kun noita letkuja ja putkia on osattu laittaa ihan runsaasti tuonne, sekä monenlaista sähköistystä myös, niin siitä sitä lisähaastetta alkaa syntyä. Lisäksi kovin aikaisin sammuvat työvalot, sekä turhan tuuhea aamukaste vielä illallakin hieman häiritsee...
Vaan mitä tuli opittua? Kysy ensin Sitroselta, älä tuhlaa aikaa onnistumattoman etsinnän ja mieliharmin kanssa. Heillä kuitenkin tuntuu olevan kertaluokkaa paremmat yhteydet osatoimittajiin kuin monella omatoimikorjaajalla...