Autojen kanssa tuohatessa voi joko menettää hermonsa ja heittää kalut nurkkaan, tai nauttia syvästi niin että sielu kehrää jokaisella räikän naksahduksella.

Kun vanhempia autoja korjailee, alkaa ymmärtää miksi merkkiliikkeisiin on tunku työpaikoille joissa uusia autoja korjataan, toisaalta vanhempia vehkeitä rassaavat pajat eivät meinaa löytää työvoimaa rahallakaan. On hyvin iso ero remontilla ja remontilla - toisesta nauttii ja osat naksahtelevat paikoilleen, toinen on sitä kuuluisaa "taistelua" kuten suomen katsotuimmassa youtube-videossa "saatanan työmaa".

Mutta onko yleisesti määritettävissä millainen remontti on mukava? Vai onko kyseessä täysin henkilökohtainen asia?

Korjaustyöt joissa joutuu sotkuisissa paikoissa availemaan altapäin jäähdytysjärjestelmän putkia ja letkuja sekä pelaamaan öljyisten osien kanssa yhdistettynä kiinni ruostuneisiin pultteihin ja irrotettaessa rikki napsahteleviin muovikorvakoihin umpioissa ja välijäähdyttimissä lienevät harvalle herkkua. Eikä kovin moni nauttine ahtaassa tulipellin ja moottorin välisessä raossa EGR-venttiilin vaihdosta ylhäältäpäin ranteet verillä.

Toisaalta jonkun siistin sähkömoduulin liittimen putsaus hyvältä paikalta ei ärsytä monia. Tai vaikkapa alapallonivelen vaihto hyvillä työkaluilla.

Niin - millaisista korjaustöistä patonkilaiset pitävät, ja mitä vihataan?

Painiskelu mekaniikan ja hydrauliikan kanssa on kivaa. Siis kun ei ole kiirettä, vaan saa ajan kanssa pohtia miten vermeen on alkujaan pitänyt toimia, ja miksi se ei nyt siten käyttäydy. Ja ilman pakkasta, vesisadetta ja kylmää...

Sähköjen kanssa on tullut myös vietettyä laatuaikaa, kunnon työkaluilla, ja taas kun ilman kiirettä saa touhuta, niin jotenkin sielu lepää sellaisessa...

Sieltä toisesta päästä sitten mätähommat, ja mielelläni jatkan sanonnan eteenpäin kuljettamista: "mätähommat on toiseksiparasta autoremonttia, -kaikki muu kun on parempaa", tämä siis Halonhakkaajalta kuultuna...


Ja jostain syystä nuo askartelut eivät ole olleet kovinkaan arkisia, ainakaan monen muun mielestä, mitä tulee touhuttua. Jostain syystä on tullut hakeuduttua harraste- ja käyttöharrasteautojen kanssa malleiltaan hieman marginaalisempaan ryhmään. Ja niitäkin kovin monia on tullut sitten vähän muokattua mieleisempään suuntaan, joitakin vähän enemmän kuin vähän. Nyt on mieltä häirinnyt aika pahasti vetotavan muutos vanhaan Rangeen, kun 4x4 tuntuu jostain syystä kovin vähäiseltä ja tavanomaiselta...

Parasta remonttia on sellainen, kun äkkiseltään joutuu tekemään jonkun homman ja siinä samalla huomaa kuinka hyvin on suunnitellut tämän paikan muutokset/kasannut hyvin rasvan kanssa/rosteroinut sen niin, että homma sujuu. Siinä tavallaa taputtelee itseään selkään ajat sitten nähdystä vaivasta, joka nykyhetkessä sitten säästää aikaa.

No mikä tällainen voi olla? Esimerkiksi katkenneen jousen tai vioittuneen kitkapinnan vaihto 2cv-mysteerion jousipöntöstä, kun kaikki jousiholkit lähtee tappelematta irti ja jousivarvat pyörii sormivoimin..tämä nyt äkkiseltään tuli "könyämisremonteista" mieleen.

Juurikin sellainen kiireetön huolellinen remontti, joka tuottaa toivotun lopputuloksen, ilman komplikaatioita. Työkalut järjestyksessä, hyvä valaistus ja lämpötila, siedettävät työasennot, mitä noita nyt onkaan.

Aika laaja skaala "Mieluisilla korjaamotöillä" minulla ainakin..Ehkä parhaimpia kytkin,jakopää,sähköjen vianhaku..
Sitten pahimpia:Melkein mikä tahansa korjaus,jos auton arvo on "nolla"..Eli ns.hukkaan heitettyä aikaa..Esim.Kun rakennellaan uusia jarruputkia autoon joka on läpilaho..

Parhaita remontit, joita ei tarvitse tehdä, esim. laturin vaihdon sijaan laitetaan irronnut herätejohto takaisin kiinni.
Syvästä päästä kaikki lapasesta lähtevät rempat esim. piti vaihtaman Cx:n ylätukivarren laakerointi kuskin puolelle mutta joku edellinen asentaja asentanut akselipultin väärältä puolelta apurunkoa paikoilleen, koneen ollessa pois keulalta . Sepä ei mahdu tulemaan enää pois, kun kone ja loota on keulalla. Pohdinnan jälkeen konepaketti pois keulalta, laitetaan samalla uusi kytkin. Mutta ladossahan on jouten freesi turbokone, hieman iloa elämään. Sen myötä painia sähkösarjojen kanssa autossa, joka tullut uutena 2,5 ruiskulla, dieselöity heti taksikäyttöön, palautettu bensalle mutta vanhemmalla 2,4 ruiskulla. Vähän isompaa syyläriä tietty, pakoputkiston sovittelua, mittariston vaihtoa. Jos pultti olisi ollut oikein päin paikoillaan, auto olisi ollut liikenteessä jo kauan sitten. Kone käy jo!

Minulla sydäntä lähellä on sähkötyöt, sekä isot (koko kone ja laatikko pois) remontit. Kaikenlainen alkuperäiseksi palauttaminen, pielavetisten tekeminen uudestaan kunnolla ja siisteys on semmoista mistä pidän. Mukavampi tehdä hommia kun paikat ovat puhtaat, oli sitten kyse sisätiloista tai moottoritilasta.

Moottorin nostaminen pukkiin pyöriteltäväksi ja sen tekeminen ajatuksen kanssa on terapiaa parhaasta päästä. Tämä jäi jenkkikoneaikana vähän päälle, kun viriteltiin ja surrattiin kansia, pakosarjoja jne. Ero siihen ähisikö konetta epämääräisissä asennoissa kone paikallaan vai siinä että nosti heti aluksi koko paketin ylös ja pääsi tekemään selkä suorana hyvässä pukissa on ihan mieletön. Vaikutus siihen remontin mukavuuteen on todella suuri.

Inhottavasta päästä on perusjutut, nivelten, iskarien, jousien ja jarrujen kanssa työskentely. Myös kaikki vuodot ja nesteet tallin lattialla nostavat v-käyrää herkästi.
Äänierityksen parantaminen ja ovien, ikkunoiden ja luukkujen istuvuuden parantaminen ja tiivisteiden uusiminen on taas mielestäni mukavaa hommaa.
Kaikki pakoputkistoon liittyvä on myös täysin perseestä. Katkenneita pultteja kansissa ja haljenneita pakosarjoja ei jaksa. Ne tuleekiin tehtyä usein, niin että kannesta taaksepäin hommataan kaikki uutta ja sitten pillillä vaan vanhat pultit ja muu poikki, uusia osia on kiva asennella sen jälkeen.

Olen tietyllä tavalla turhantarkka ärsyttävä ja hifistelevä kermaperse, että en jaksa työkalunakaan olevaa autoa jos se sotkee paikkoja ja on paskainen joka puolelta.
Varusteiden lisääminen/vaihtaminen ja niiden koodailu systeemeihin alkaa olla myös aika mukavaa hommaa kun pääsee jyvälle asiasta.
Voi hankkia karvalakkimallin ja laitella navit ja peruutuskamerat jälkikäteen. Näin tein esim uuden Tipon kanssa.

Nyrkkisääntönä ehkä, että jos remonttia ei pysty tekemään kunnolla niin että siitä tulee hyvä ja siisti lopputulos, niin en jaksa edes aloittaa sitä.
Pakon edessä tekeminen kelloa vastaan korpeaa myös. Kesällä piti yhdessä illassa tehdä 127:aan jarrut, sekä kytkin ja se ei ollut yhtään mukavaa hommaa.
Tosin kun pääsi tapahtumaan omalla autolla, joka palkittiinkin vielä niin lämmittihän se mieltä.

Saabeihin en enää koske ikinä. OG900:n kanssa meni joskus niin hermo. Sitikat on oikein mukavia korjattavia verrattuna saabeihin ja saabismeihin.

Mukavuudesta niin tiedä,mutta palkitsevinta on joku kummipusla remontti tai jarruremontti jossa tulee uusia levyjä ja sen sellaista.Kuten myös kolisevien nivelten vaihdosta.

Mukava remontti ei ole liian yksinkertainen eikä liian tuttu/helppo, mutta sen pystyy kuitenkin tekemään jossain järjellisessä ajassa. Se ei myöskään leviä liikaa alkuperäisestä suunnitelmasta eikä sinänsä järkeväksi kokonaisuudeksi rajattu työ räjähdä useamman illan kamppailuksi ruostuneita pultteja ja hajoavia osia vastaan.

Olen viime vuosina sattunut avaamaan, puhdistamaan muutaman jarrusatulan sekä muhkuun, Subaruun että moottoripyörään. Samalla on vaihdettu jarruletkuja tarvittaessa. Mukava homma, jonka tekee yhdessä illassa esimerkiksi etupäähän. Voi hykerrellä tyytyväisenä, kun saa siivottua vanhaa paskaa pois ja kasattua kamat puhtaina, priimakuntoisina uusin tiivistein ja nipoin takaisin autoon, ja niilläpä ajeleekin taas vuosia. Mutta kun noita on tehnyt useampia, niin viehätys hiljalleen katoaa siitäkin. Toisaalta satulat eivät mene kerralla jumiin, joten loput satularempat voi aina ajoittaa siihen, kun on huvitusta.

Väljän ohjausvaihteen ja ohjaustehostimen paineputken uusiminen muhkuun laajeni hydrauliikkapuolelle. Etujousitolppien hapertuneet paluuletkut alkoivat vuotaa, kun autoa nostettiin ja laskettiin, ja koska lds:t oli jo käytännössä laskettu pois, niin puhdistin pumpunkin ja samalla kannatti selvittää, miksi toinen takajousisylinteri vuosi... Eipä tuo muuten, mutta kun alkujaan samassa rytäkässä vaihtui myös hydrauliset venttiilinnostajat ja pakosarja hitsattiin (koska nuo piti kuitenkin tehdä ja niiden avulla tuli tilaa temmeltää), niin remontin laajuus alkoi jossain vaiheessa enemmänkin stressata kuin tyydyttää. Oli puolet konetilan kamoista irti samaan aikaan ja perän hydrauliikka... Kaikki kuitenkin saatiin lopulta kasaan.

Nappiosuma taas oli Bemarin ohjaustehostin, josta tehostus yksinkertaisesti katosi yllättäen ja pyytämättä. Pumpun avaaminen antoi heti vastauksen ongelmaan, koska sen sisältä saattoi kerätä vanhat siivet palasina irti. Netistä löytyi järkyttävän halvalla käytetty pumppu, joka meni vanhan tilalle ja sitten vaan huuhtelemaan tehostinpiiri hydrauliikkanesteellä ja lopuksi valutettiin sisään oikea tehostinöljy. Kone käyntiin, ja pienen kurlutuksen jälkeen kaikki toimi täydellisesti. Lisäksi ei juuri mitään muuta tarvinnut purkaa, kaiken sai ylä- ja alakautta tehtyä. Selkeä vika, jolle oli selkeä korjaus, ja onnistuneen remontin huomasi välittömästi.

Nythän on sitten tuo diesel-muhku, jossa on yläkerran remontti kesken. Oikein kivaa puuhaa, pientä tappelemista aika ajoin ja vain muutama vastoinkäyminen. Onhan tuostakin purettu vaikka mitä, ja kokoamisessa pitääkin tarkastella valokuvia ja servicen manuaalia tarkasti, että mites nää nyt laitetaan. Alipaineletkut uusitaan kokonaan ja jotain satunnaista osaa pitää metsästää. Stressiä ei ole, koska ei ole ns. käyttöauto vaan talven projekti. Tosin se ärsyttää, kun nyt ei talliin mahdu kumpikaan käyttöautoista, jos sattuisi tulemaan tarvetta korjata jotain. Noh, tuskinpa noi kummatkin hajoavat yhtä aikaa.

Kokeelliset remontit ovat myös mannaa. Ostin jo moottoripyörään viisilovisen lootan tilalle kuusilovisen, kun ajattelin, että teen pienen modifikaation, ja samalla huollan moottoria, koska siinä hommassa pitäisi nostaa kone pois ja avata alakertakin. Jäi nyt odottamaan seuraavaa talvea tuon projektimuhkun takia. Tässä remontin luonne oli kuitenkin ihan projekti, eli ei ollut mitään kriittistä, mikä olisi pitänyt saada kuntoon. Voi tietysti olla, että kun menee toimivan koneen avaamaan, niin tulee oikeaakin korjattavaa....

Sitten on vielä yksi laji, josta olen yllätyksekseni tykännyt. Korjasin sekä muhkun että Subarun ilmastoinnin läppien ohjauksen. Sinänsä helppo homma, mutta haastavassa paikassa kummassakin. Toisaalta muhkun korjaus maksoi parin euron edestä metallitankoa, jolla läppäakselia jatkettiin ja Subarun korjaus oli hapettumien raaputtaminen suuntauksen läpän moottori-potikka -kombosta, á 0 euroa. Samaa sarjaa on muhkun vilkkuviiksi, jonka sai tilattua Kiinasta 15 eurolla ja samalla pystyi säätämään valoautomaatiikankin päälle. Pientä ähellystä ja vaivanpalkaksi saa hyvän tuntihinnan, jos vertaa virallisen huollon tekemän vastaavan remontin hintaan.

Mukava remontti? Iän myötä laiskuus kasvaa. Ja tosiasiassa lähipiirin remontteja tekee mieluummin, kuin omiin autoihin. Omat ehtii myöhemminkin, kunnes taas katsastus painaa päälle. Mutta että mukava?

Sellainen remontti on mukavin, missä kokee oppivansa uutta. Oivallus siitä, miten joku toimii, tai minkä jopa voisi tehdä paremmin, tuottaa iloa. Siis uuden asian oppiminen on avainsana. Ainakin minulle.

Nimenomaan se on mukavaa jos hommassa oivaltaa ja oppii jotain uutta. Käyttöauton jarrujumien korjaaminen ja palojen vaihto oli mukava juttu eka kerralla, jumiintuneiden osien herkistely joka renkaanvaihdossa tai useamminkin ei nappaa enää yhtään. Mätähommia tässä joku haukkui, minusta ne ovat mukavia jos eivät ole liian vaikeassa paikassa. Yleensä ovat myös halpoja remontteja.

Tänään oli mukavaa remontin tekoa, 13v poika opetteli remonttihommia peltotwingon kanssa ja minä opastan. Eli vaihtoi jakohihnan/kiristimen. Homma sujui oikein hyvin, joitain pultteja löysäsin ja kiristin kun voimat ei vain riitä. Ja myös hihnan kireyden säädin kohdalleen kun ei ollut sopivia työkaluja niin meni kikkailuksi...
Se tuossa oli palkitsevinta kun homma onnistui ja poika on ihan täpinöissään kun startin jälkeen pörähti käymään.

Pienempiä hommia... viime ajoilta tulee mieleen Xantian kytkinvaijerin klipisin murtuminen pedaalin yläpäästä. Työ näytti käytännössä mahdottomalta ilman että purkaa ja paljon. Kohteeseen näkeminenkin oli työn ja tuskan takana. Ahdasta.

Päättelin tarvitsevani erikoistyökalun, pitkä attarauta johon reikä ja pultinnysä kiinni ja viereen pitkä ruuvari teipillä jota löytyisi tarvittava jäykkyys. Ja kas, se toimi!

Nyt ei ole oikein mikää remontti kiinostanut vähään aikaan. Pitäis mennä jonnkein motivaationhaku-kurssille

>Nyt ei ole oikein mikää remontti kiinostanut vähään aikaan. Pitäis mennä jonnkein motivaationhaku-kurssille

Kurkistus pankkitilille lisää useimmilla motivaatiota vanhan korjaamiseen .

Viikonloppuna on edessä C5:n etupyöränlaakerin vaihto. Se on varmasti mukava remontti, jos
- ei ole yli kymmentä astetta pakkasta eikä sada lunta tai räntää
- raidetangonpään ja alapallonivelen mutterit aukeavat ilman, että kartio alkaa pyöriä mukana
- ABS-anturin pultti ei katkea
- ABS anturi lähtee irti rikkomatta
- Jarrukehdon T55-kantaiset pultit aukeavat kohtuu vaivalla
- muuta korjattavaa ei löydy (esim. juminutta jarrumäntää tai liukua)
- aikaa ei mene yli kolmea tuntia

Katsotaanpa miten käy...

>Viikonloppuna on edessä

Hanki suosiolla uus alapallonivelkin niin,ei tarvitse suotta turvautua voimasanoihin.

Ja jos ei uutta koiranluuta ole hollilla niin vanhan irrotukseen tarvitaan varmasti rälläkkää

Ai niin! Unohdin, että koiranluukin pitää tietenkin irrottaa. Se voikin olla hankalin noista, kun alapallonivelen ja raidetangonpään vaihdoin juuri syksyllä.

Jaa miksikö koiranluu irrotettava? Ei tarvitse koskea ollenkaan ellei halua, jos C5 2006 kyseessä..

Niin eihän se olkakappaleessa kiinni ole mutta irrotus helpottaa kuitenkin kummasti

10-vuotiaana sain ensimmäisen auton, lava-autoksi muutetun Ladan. Siitä lähtien autojen kanssa puuhastelu on ollut mukavaa. Se on ollut oikeasti mukavaa, mutta ehkä pari viimeistä vuotta olen vain uskotellut sen olevan mukavaa. Lukuisat kokemukset haastavista ja lopulta onnistuneista remonteista on jättänyt mielihyvällä värittyneen muistijäljen. Sitä samaa fiilistä on tullut haettua vielä näinä aikoinakin, mutta remontin aikana ja vielä sen jälkeenkin on yhä useammin tullut mieleen, että kun en kerran tästä niin hirveästi tykkää, niin miksi teen tätä. Ei edes onnistumisen jälkeen tule mitään jiihaaa-oloa. Jotenkin se takavuosien taika on hävinnyt.

Aika näyttää onko kyse vain siitä, että ”tämä on jo niin nähty” vai onko kyse siitä, että nyt eletään aika kiireisiä vuosia ja usein autoremontit niistävät vähintäänkin yöunia lyhyemmiksi. Puhumattakaan, että aivan liian usein on tullut sanottua ”ei ehdi”, kun lapset on kysynyt esim. pulkkamäkeen. No joo, ei enempää tätä osastoa.

Just nyt aika herkästi soitan luottokorjaajalle, jos on jotain murhetta autojen kanssa. Mieluummin käytän sen ajan jotenkin muuten. Esim. joulun jälkeen olen pelannut illalla jonkin aikaa gran tourismoa pleikalla ja lukenut kirjoja. Paaaaljon mukavampaa. Kelkka tosin saattaa kääntyä taas jossain vaiheessa autoremonttien suuntaan, mutta teen sen vain, jos oikeasti nautin siitä. Rehellinen pitää olla.

Viisi ensimmäistä toteutui ja purkuvaiheessa tuntui, että tästä tulee se mukava remontti. Toki jo tässä vaiheessa huomasin, että jarrusatulan liuku oli jumissa. En muistanut, että ABS-anturihan on tässä pinta-asenteinen eli sen kanssa ei tule ongelmia. Ellei kiinnityspultti katkea.

Aikataulu siis petti jo liukutapin kanssa painiessa. Se oli aivan äärimmäisen tiukkaan juminut ja ei edes pyörinyt isoilla putkitongilla vääntäen. Sitä sai lämmittää reilusti, että alkoi pyörimään ja viimein irtoamaan. Se oli se missä on typerä kumi. Lisäksi piti hakea remontin alkuvaiheessa Sievertin puhalluslamppuun uusi kaasupullo ja myöhemmin Motonetistä jarrusatulan liu'ut. Työkalujakin sai etsiä, kun "autotallin" 5S-projekti ei ole vielä startannut

Lisäharmina raidetangonpään mutteri korkkasi kiinnitysvaiheessa kierteensä. Myös raidetangonpään kierteet vahingoittuivat. Saakohan siinä olla kaksi mutteria peräkkäin katsastuksessa? Vai onko kuukauden vanha raidetangonpää nyt uusittava (ja samalla käytävä taas pyörien suuntauksessakin )?.

Jarrusatulan käsijarrumekanismikin on jumissa. Pitää siihen perehtyä ensi viikonloppuna. Toivottavasti vielä ei tule ne ennustetut kovat pakkaset

Eli remontti jatkuu...

Puuttuvat työkalut ja omien työkalujen etsiminen on muuten sellaisia asioita, jotka sylettää yleensä eniten. Viimeisin remontti on se, kun otin tuossa pihassa suzukista vaihdelaatikon irti. Pikku pakkasessa ruuvaamista voisi moni kavahtaa, mutta se ei ollut se ikävin asia. Pilkkihaalari päällä ja otsalamppu päähän. Muutaman tunnin otti irrottaminen ja muutaman tunnin takaisin laitto.

Mutta ne vaihdelaatikon rattaiden ja laakereiden irrottamiset. Oma ulosvetäjä ei sovi, haetaan lainaan kaverilta sopivampi. Ei lähde silläkään. Haetaan toiselta kaverilta kaasupoltin lainaan ja annetaan lämpöä. Ulosvetäjää kiristetään sen minkä uskaltaa ja annetaan moskalla iskuja. Ei lähde. No, kokeillaan antaa rattaalle lämpöä ja akselille kylmää. Ei ole kylmäsrpayta. Käydään hakemassa kaupasta. Eikun yrittämään. Ei irtoa vieläkään. Sitten luovutus ja loota moottorihiomolle. Siellä saivat rattaan irti jollain jumalattoman järeällä ulosvetäjällä ja silloinkin kaksi miestä joutui vääntämään. Puolenyön aikaan kun tuskailee tuommoisen kanssa tallissa, niin alkaa vituttamaan. Laakerit päädyin yhtä lukuunottamatta irrottamaan periaatteella ulkokehä rälläkällä halki ja sisäkehä halpis-dremelillä. Sinänsä toimiva ja simppeli toimenpide.

Joskus olen antanut itselleni kertoa, että:

Homma ku homma helpottuu kolmanneksella kun on hyvät työkalut.
Homma ku homma helpottuu kolmanneksella kun on omat hyvät työkalut, että tietää mitä on tarjolla.
Homma ku homma helpottuu kolmanneksella kun on omat hyvät työkalut, jotka on järjestyksessä eikä aika mene etsimisessä!

Melkonen helpotus on tarjolla jos saa kaikki kolme kohdalleen!

Joo se on yhtä hymyä, jos nuo kaikki natsaa