Jatkokertomus "mustan kone rouvan breakiin" jatkuu..
Alan vähitellen uskoa, että uusi kone nyt vaan on vähän kuumaverisempi kuin vanhat XUD9:t, Haynesinkin mukaan termostaatti on ajan mittaan vaihdettu 83-asteisesta 88-asteiseen. Eli tällä uudella ei nyt vaan ajeta korkki auki. (Paistolämpömittari tuulilasin ulkopintaan jeesusteipattuna on kiinnittänyt huvittunutta huomiota työmatkan varrelle sattuneissa, mutta varma on aina varmaa..)
Aamulla kun pistin pannun alle valkean, niin eipä syttyneetkään ajovalot. Takavalot kyllä paloivat. Tuttu juttu, releillä vähän huono kontakti, kun valoviiksen kääntää ympäri niin eiköhän vaan syty.. ei. No, ei ole nyt aikaa jäädä miettimään, ajellaan töihin etuset pimeänä ja ihmetellään ehtoolla ajan kanssa. Tielle kääntäessä ajeli moottorin edellinen omistaja editse ja nosti kättä.
Kytkentäkaavion perusteella olin tullut siihen tulokseen, että vikamahdollisuuksia on vähän: kun molemmat etulähivalot ovat pimeänä, molemmat etukaukovalot toimivat, ja lisäksi lähivalojen merkkivalo palaa kojetaulussa, katkoksen pitää olla merkkivalon ja lähivalojen (styyrpuuri/paapuuri) haarautumiskohdan välissä. Vaan eipä siinä mitään kummaa näkynyt.
Mutta mikä on tuo omituinen sihinä? Akku pirulainen kiehuu. Mitataanpas latausjännite: 16 volttia! Selvä peli. Jännitesäädin kaputt, ja molemmat lähivalot ottaneet ylijännitteestä nokkiinsa. Mutta nähtävästi ei mitään muuta ole hajalla. Pistin vanhan koneen laturin jännitesäätäjineen paikalleen, vaihdoin uudet hooneloset, ja taas ollaan askeleen lähempänä tavoitetta.. (Rouva tosin vielä edellyttää äänekkään lämmityslaitteen moottorin vaihtoa, ja itse meinaan ottaa tuulilasin irti ja hitsata A-pilarit reeraan, mutta kyllä tästä vielä kilometrinnielijä tehdään.)
Mitä pahempi paikka, sitä pitempi jenka. http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/ http://alstuttu.org/
|