Ikääntyvä kalusto on selvä häpeäpilkku varsinkin tämänhetkiselle hallitukselle. Tässä tuorein esimerkki:

http://www.is.fi/autot/art-2000005349437.html

Juuri tänään mietin että kauanko nykyisillä kotteroilla voisi ajella nyt vellovasta autokeskustelusta johtuen ja tulin tulokseen että kymmenenkin vuotta voisi pärjäillä.Yhtään ei kiinnosta liikaa rahaa pistää romuihin kiinni.

Viittaan kintaalla moisille kulutuspainostuksille kun tietkin on susisurkeassa kunnossa

Onneksi vanhat femmat ei juuri ruostu

Johan tuosta aikanaan oli isoa juttua kun autoihin tuli törmäysvyöhykkeet. Eli korin komponentit, jotka törmäyksessä hallitusti rutistuen vastaanottavat niitä törmäysvoimia s.e. itse varsinainen ohjaamo ja matkustajat säästyisivät moisilta voimilta mahd. tehokkaasti. No nuo vyöhykkeethän on käytännössä rypyssä aika monessakin mm. ruttarilta ulos myytävässä autossa, ko. osat ovat siis toimineet kuten pitääkin. No mitä tekee tämä omatoimi-korjaaja tuolle raadolle? Kyllä, sinne vaan migillä mustaa peltiä tilalle ja auto liikenteeseen. No sen voi sitten kuvitella miten nuo "vyöhykkeet" toimivatkaan siinä mahd. seuraavassa kolarissa. Eli todella hyvä on jos tähänkin "korjailuun" vihdoinkin saadaan edes jotain rotia, saadaan ne mädät omenat pois alalta ja korjatutkin autot ovat yhä yhtä turvallisia kuin uutenakin, tehtaalta lähteissään ne ovat olleet

Tätä minäkin mietin 2cv:n puikoissa harvase päivä. "Onneksi tuli tehtyä asialliset peltityöt niin tämä on nyt yhtä turvallinen kuin tehtaalta lähtiessään"

Mietitäänpä onnettomuuspohjalta tuota riskiä.
Kuinka monta autoa autokannasta tuhoutuu kolarissa niin pahasti että törmäysvarat ulosmitataan? Aika mitättömistä määristä puhutaan. Eli jo kerran kolaroitu ja korjattu auto ei todennäköisesti koskaan joudu enää edes kolariin ja jos joutuu niin todennäköisyys että se korjattu törmäysalue olisi kriittinen on hyvin olematon.
Ja sitten kun se törmäys tulee niin aika monessa tapauksessa se alkuperäinenkään rakenne ei kuitenkaan ole riittävä...

Toisinsanoen mikä se todellinen riski on?

Ja sitä riskiä edelleen pienentää vak.yhtiöiden politiikka laittaa nuo rutatut autot romuiksi, poistaa ne kierrosta kokonaan jos nuo törmäysvyöhykkeet ovat ruttautuneet. Toki paljon on vielä rutattua kalustoa myös vak.yhtiöiden korvausten ulkopuolellakin, joten ne eivät "ruttutukkua" myöskään koskaan näe, kolarivaurion vakavuudesta riippumatta. Tällöin niiden korjauskin voi olla täysin hämärän peitossa, noita fixauksia tartte katsastuksessakaan hyväksyttää tms. Eli nou hätä, kyllä sitä rulettia yhä vaan pääsee pelaamaan jos niin haluaa, paukahtaneiden airbagien tilalla vain sopivan kokoiset vastukset, suurlujuusteräkset pelkkää tinapaperia jne. purkkaviritelmiä. Halvalla vaan kasaan ja takasin tienpäälle

Onkohan tuo ollut oikea ongelma, joka ilmenisi tutkimuksissa? Vähän epäilen ja toisaalta on katsastuksesta päästetty läpi aivan hirvittävän huonoja pommejakin. Ja jos on vanha ritsa jota paikattu jo ennen katsastusta peitellen korjaus jollain virityksellä, niin huomaako katsastus sellaisia? Toki korjaustapojenkin tulee kehittya autojen myötä ja ihan hyvä ettei enää hyväksytä ruosteen päälle hieman geftattuja peltilappuja. Mutta tiukimmillaa tuo voi johtaa siihen että nykyautoja ei jää enää harrastajille?

Eli jos joku vuonna 2050 kysyy Citroen-Peugeot-DS-Opel-Koenigegg-jamitävielä -valmistajalta kuinka korjaan C6:n ruosteisen helmapellin ja vastaus on: pistehitsaamalla (ja liuta lisäohjeita) uuden valmistajan tekemän helmapellin, tai mikäli ei ole saatavilla, niin ei ole vaihtoehtoista korjaustapaa. (toisaalta jos vertaa nykyisiä peltejä ja hitsauskoneita 30...40 vuotta vanhoihin, voinee olettaa että silloin löytyy peltiä ja liitostapoa erilaiseen korjaamiseenkin jos vain valmistaja haluaa) Samoin voisi olettaa että tietyn ikärajan ylittäviltä rajoja helpotetaan, kuten nykyään jo osin vaikka moottorimuutoset vanhempiin päästörajoitettuihin.

Kuinka moni sellaisista kolariautoista koskaan päätyy korjattavaksi takaisin liikenteeseen jossa noi rakenteet ovat menneet korjausta kaipaavaan kuntoon?

En tiedä kun en ole harrastanut sen kummemmin kolarointia kuin kolarikorjauksiakaan