Kun hallissa lopulta C5 oli pesty, niin tuli aika käydä vaihtamaan ajovalopolttimoita (toinen kun oli jo piemeänä).
Noh tuumasta toimeen ja tarvittavat muovit tieltä pois. Oikealta puolelta tuli siis aloitettua. No eihän sinne tietenkään näkemään pääse, joten eteneminen siis käsikopelolla. Kovin vähän vaan tilaa on hydraulisäiliön ja umpion välissä...
Töpseli irtoaa lampun kannasta kun aikansa nitkuttelee - melkoiset paukkulangat on muuten johdoiksi valittu. Tämän jälkeen rautalangasta tehdyn lampun "lukitsimen" kimpuun. No sehän lopulta irtoaa kokonaan, elikkäs toisin sanoen jää käteen. No ihmetys on tietty aavistuksenomainen, mutta onhan tässä jo totuttu, että kaikki osat eivät välttämättä ole kovin hyvin kiinnitettyjä.
Lamppu pois ja sitten ihmettelemään, kuinka tuo rautalankahäkkyrä sormikopeloidaan takaisin paikoilleen. Ja muutaman yrityksen jälkeenhän se lopulta luiskahtaa sormien päästä ja tipahtaa sinne umpion sisään (siis heijastimen alle/taakse). Hallin etupää täyttyy toinen toistaan värikkäämmistä ilmauksista - joita en enää tässä viitsi toistaa. No kopeloimalla rautalanka tuntuu sormien päissä - ehkäpä sen sieltä saa ongittua. Muutaman yrityksen jälkeen lanka lipsahtaa vielä syvemmälle umpion uumeniin. Mielessä käy ajatus: millainen ääni mahtaisi kuulua, kun tämän virityksen keksijän hampaat tipahtaisivat hallin betonilattialle, tai millainen valitus kuuluisi kun tämä ko. keksijä koittaisi niitä irronneita hampaita katkotuilla sormillaan noukkia.
Jospa kokeilisi tuota toista puolta vaiheeksi välillä - jotta jos se(kin) menee poskelleen, niin eipähän ole ainuttakaan toimivaa ajovaloa. Pienen ropeloinnin jälkeen toteamus on selvä, akku on purettava pois, jos mielii mahtua puuhastelemaan. No akkuhan irtosi helposti, jonka jälkeen pään pystyi survomaan syntyneeseen aukkoon, niin, että likinäköisenä oli vaikea nähdä mitä umpion sisällä on. Sen verran selvää kuitenkin tuli, että tämän puolen lamppu vaihtui kohtuudella. Akku takaisin kiinni ja jännittämään, mitä kaikkea sekosi virtakatkon aikana. Ihmeellistä kyllä näyttäisi, että tuhot jäivät kellon/kalenterin tasolle. Ja juuri asennettu lamppukin toimii! Eli tähän mennessä valon vähyys on saatu siirrettyä auton toiselle puolelle! Ei paha tunnin uurastelun tuloksena.
Ai niin se pirun rautalanka, sehän on vieläkin siellä toisessa umpiossa. No onneksi toista puolta tuhdatessa mieleen juolahti ajatus. Auton käyntiin pakki päälle ja kunnolla kaasua. Vauhdin kasvettua tarpeeksi, "liinat kiinni" ja kas! Rautalanka oli hakeutunut taas sormien ulottuville. Ja tällä kertaa sen onnistuin vielä kopeloimaan paikoilleen yhdessä uuden lampun kanssa! Voi tätä ilon ja riemun hetkeä.
Onneksi olin sen verran järkevä, että ostin sellaiset +80% valotehoa "sisältävät" polttimot joiden käyttöikä on tunnetusti - 500% lyhyempi. Sillä ensi kerralla aion odottaa niin kauan että lämpömittari varmasti näyttää alle -15 astetta, ennen kuin aloitan tämän savotan! Nyt kun käsissä on ainoastaan erinäisiä mustelmia ja haavaumia, muttei yhtään paleltumaa...
Että sellaista sain tänään aikaiseksi
