Nyt se Valmetin väärinpäin ajava ratkori, trukkiversio siis, ei tapansa mukaan teutaroinut piikkien kantaman päähän jätettyä ranskalaista autoa paalikuntoon vaan ojensi Berlingoon tulevan moottorin nätisti Xsaran peräkonttiin. 1,4 TU3JP alumiinipata, ei kauheen painava. Hissukseen kotio ja kone pois kyydistä lainaamallani moottorinnostimella.
Pitkä iltapäivä meni pelkästään sähköjen ja apulaitteiden riisumisessa Berlingon koneesta. Tätäkö mää oon aina halunnu? Niin kai sitten. "Rotate!" Ollaan siinä kohtaa kiitorataa, ettei menoa voi enää keskeyttää.

Noin pieni kone isossa autossa! Muistuu mieleen yksi keikka opiskeluajoilta kun haettiin Turun puolesta Fordin 2.9 V6 patarautakone AX:n takakontissa. Muistaakseni piti tavaratilan aukkoa kevyesti pakottaa ylöspäin keskeltä että pannu mahtui kyytiin

Mukavaa kun sattui tuulinen ja viileä päivä. Olis tullu hiki. Kuten lukija saattoikin arvata, yksi vaihteiston M8 kuusiokoloista, se siellä pakokäyrän kiinnityshelan sisälle ruostunut, oli tietenkin kuusiot tipotiessään. Kun tämä mun ratekiani oli sellainen, ettei laatikkoon ja vetareihin kosketa. Onnistui lopulta. Kui? no, otin mun parhaan rautasahan terän ja aloin tehdä tilaa sahata se kuusiokanta pois. Ensin pieni siivu kannasta jotta terä pääsee leikkaamaan koko kannan pois. Kun hakkasin kannasta sitä sahattua siivua irti, se onnekas pyörähti auki varttikierroksen. Loppu olikin Lounais-Pirkanmaalaista autohistoriaa!

On muute eto peli tuo moottorinostimen säädettävä nostopuomi - moottoria sai käännettyä eri kulmaan pituussuunnassan ja näin se lähti majeteetillisen hitaasti liukuen irti laatikosta. Kuin Niinistön paatti Kultarannasta. Vähintään yhtä siististi.

Kytkinjuttuja ja pelkkää säätämistä. PSA kytkinasetelmia on kahta kokoa Berlingoon. Saxon koneen vauhtipyörä on samankokoinen kuin Berlingossa (TU3...JP, 1,4i), mutta kytkinlevy asetelmineen vain 180mm, Berlingossa molemmat vaihtoehdot 200mm. Varaosakauppojen nettisivut arpoo siinä missä minäkin, 200mm kytkinlevyjä on 1,4i koneen lisäksi 1,9 dieseleissä, 16v 1,6 ja 2,0 PSA-koneissa. Niiden kytkinpakettien sopivuustaulukoissa vilisee myös Fiateja ja Fordeja. Niissä paineasetelma ja vauhtipyörä on monta senttiä omasta autosta purettua isompi.

Pitää käydä varaosakaupassa vanha kytkin völjyssä. Ihalijakuvassa insinööritoimiston käytössä olleen Berlingon melkein hampaaton paineasetelma. Liikennevaloissa tai puhelimessa on oltu takajalka polkimella melko pitkään.

Valmista tuli. Moottorinvaihdosta. Ristolle ja vts saaralle kiitokset! Aika savotta ja kaduttikin pikkaisen matkan varrella ainakin kolme, ellei neljä kertaa. Nyt olis kohtuullisen tutuksi tullut Berlingon konehuone ja sen takana ihan älyssään oleva kori. 160 tkm. ajettu Berlingo, näytti alapuoleltakin ihan hyvältä. Tänään otettiin nöösipojan kanssa savut ja ponkaistiin muutaman kilometrin lenkki lähikaupan pahvin- ja muovinkeräysastioille ja takaisin. Paisuntasäiliön korkista oli se n. 35x3 o-rengas kadonnut. Jotenkin vaivalloista ilmata konetta ja siinäpä se vika ilmeni. Saattapi olla syy kansipahvin palamiseen - o-rengas on katkennut ja pudonnut aikoinaan tai otettu pois ja pantu vahinko kiertämään? Auton historia on pääosin yrityskäytössä, olen kai kolmas omistaja, millä ei tänä päivänä kai ole kovin paljoa merkitystä. Huollot on kaikki ajopäiväkirjan kaltaisessa vihkossa. Likainen se auto on. Hiekkaa ja pölyä joka paikassa, ehkä kessuakin on poltettu. Tämä on niitä näkemättä ostettuja, näin siinä kävi tällä kertaa. Tähän mennessä.

Eikä tässä vielä kaikki! Saaraan täytettiin ilmastointi. Pistän talvisen ihailijakuvan, kymmentä astetta puhalsi kiertoilma päällä.

Noista PSA-auton ja Rellunkin paisuntasäiliön korkeista. Tämä läydös oli jo kolmas puolen vuoden sisään, notta: toverit! Tarkistakaa korkkinne! Inferno iskee! Oletko valmis? Korkkihan on varoventtiili: se päästää jäähdytysjärjestelmän ylipaineen tarvittaessa pihalle. Pikaisesti etsittynä netistä, korkit on säädetty 15psi:lle eli n. 1 bar. 2 bar paineessa (ilmanpaine + ylipaine), vesi kiehuu 120 asteessa. Glykoliseos alemmassa, mikä olisi tilanne meidän autoissamme. Paisuntasäiliön korkki kun vuotaa, moottorissa voi syntyä kiehuntakuplia kannen kuumimmissa paikoissa ja kesäkuumalla nesteet tulee lopulta viallisen korkin kautta yli?

Laitan ihailijakuvia korkeista, saalis aamuiselta retkeltäni Peugeot Expertin luo heinikkoon. Hain siitä paisarin korkin varsin suurin toivein. Siellä oli o-rengas ... kolmena kappaleena. Hyvä, että tuokin tuli nyt katsotuksi. No, mitäs sitten kävikään? Berlingon paisarin korkin o-rengas oli luiskahtanut paikoiltaan korkin pohjalle, nuoli kuvassa näyttää tyhjän o-rengasuran. Ylipaineventtiili on siis tuo keskiosa, se "pyörii tyhjää" korkin sisällä. Korkki kiertyesään painaa sen paisuntasäiliön kaulan sisään, missä o-rengas tiivistää venttiilin kaulan sisäpintaan. Korkin kierteet on tuollaisina segmentteinä - ylipaine purkautuu korkin sisältä noita kiertettömiä purkukanavia pitkin alas paisarin kaulaa pitkin, eikä lennä päin patonkilaisen punottavaa naaamaa. Helpotin asennushommaa suihkuttamalla koko patentin silikonisprayllä. O-rengas oli kokoa 30x4, akselimitta x paksuus.

Kyseinen vika on voinut olla moottorin tuhon syy alunperin? Hieno aamu. Hieno viikko. Xsara eikun paranee ajossa, Berlingo taas tien päällä. Pride-kansalle luvattiin ukkoskuuroja, kuka siitä tiedosta sitten riemastuu tai ei.

Xsara viettää omaa tuskafestivaalia täällä rannikkosuomen helteessä. Opetusajossa. Likka polttaa kytkintä ja tarjoaa nääsnääsmaalaisille piitkää ykköstä valoista lähtiessä. Onhan Kiikalassa Burnout Party reilun kuukauden päästä. Konehuoneesta kuuluu jo uutta rapinaa ja kirskahduksia. Vaihdetaan opetuspoljin Berlingoon, jos kaikki äänet loppuu konsanaan. Tarttis nimittäin ajattaa myös nöösipojalle kortti, opetuslupia on nippu hanskaloosterissa. Tiedättekö muuten, mikä on OHO? "OHO!..v-u!" on liikennekamera. Kölvien kielellä.

Leima tuli! Tällä kertaa ajokokeesta. Jess! Eikun seuraava rakkauten hetelmä kuskin pukille ja kytkinlevy kuumaksi!

Onnitteluni! Täällä auton kytkin ja meikäläisen hermot kovilla, kaksi tytärtä.

Jahka tämä formaliteetti saadaan suoritettua ei tähän taloon manuaalia tule. Ei edes pesukoneen käyttöohjetta.

Totta, kaikki vertaistukiryhmästä on sanoneet kytkinharjoittelunsa sujuneen eri tavoin. Kuka ajatti lähemmäs, lähemmäs, lähemmäs oman talonsa seinää, me kohti kukkapenkkiä. Maija Mehiläinen-parka. Kukat lakos kolmannella. Otin likalle opetusluvan samaan kuponkiin, mihin tuo nöösipoikakin merkittiin. Sillä vaan, että sahattaisiin tiimaa enne seuraavaa inssiä, mikä oli jo varattu ja tiedossa. Jännää, että homma aukesi totta tosiaan, vasta autokoulun ja reputetun inssin jälkeen. Autokoulun autossa oli "SoftStart"-kytkin, eli sen sai kuulemma läpsäyttää kengän ohi miten halusi, kaikki tapahtui pehmeästi ja jos auto sammui, kytkimen painaminen starttasi pienen nyyhky-ekopadan uudellen avaimeen koskematta.

Ja niin siinä sitten kävi. Päivää ennen inssiä alkoi Xsara piirtää mustaa valoissa. Girl power! Tunnelma alkoi olla varsin korkealla. Kiikala rules...paaarrtyyy! Motarillekin tykitettiin ihan kybällä, kyllä kuustoista ranskanventtiiliä on paikallaan, kun otettiin Tesloja kiinni heti ryhmityskaistan lopussa. "Sulla on toi ajovarmuus ihan hyvä" oli tarkastaja tuuminut.

Mulla tytär kävi ensin huonon open tunneilla pari kertaa, sitten meni talvi aikaa kerätä motivaatiota ja löytää hyvä opettaja. Eka tunti uuden open kanssa muutti ilmapiirin täysin, ja tyttö innostui ajamaan tunteja myös mun kanssa. Ajatuksena on syksyllä ottaa muutama viimeistelytunti siltä hyvältä opettajalta ja lähettää tyttö sitten ekaan inssiin autokoulun autolla. Juuri noista syistä, mitä listasit, plus peruutuskameran takia.


Ihan mieletön ero siinä, millainen opettaja kohdalle sattuu.

"Ehkä sä joskus ajokortin saat" ei ole ihan kiva kommentti ekalla ajotunnilla.

Nyt on opetushommat tauolla. Konserttia pukkaa oppilaalla, katsomossa ja vähän lavan reunallakin. Mutta jees, autoiltu on taas vanhaan malliin, siivosin ja sortteerasin Berlingoa sen sydämensiirron jäljiltä, liimasin asennetarrat ja kaikki. Kiersin autoa suu maireassa hymyssä ja tillitin silmät ihastuksesta raollaan auton sympattista etukenoa ja korkeata katon linjaa. Kaivoin puhelimen taskusta. Otin teille pari ihalijakuvaa tähän. Vaimo katteli mun touhujani keittiön ikkunasta:

- Oliko se nyt ihana?
- Jaa, mikä?
- Toi sininen.
- Kumpi niistä? Saara vai?
- Ei ku toi mikä se nyt on. Darlingo.

Rakkaat toverit! Ja Northstar ja ... Betraomeo ... ja kekä arvon lukijoista nyt kenties ei niin toveri-sanaa soisi itestään käytettävän. Mitä nyt taas? No, kun markalla saa markan tavaran. Ja tonnilla viidensadan auton. Kahdeksantoista vuoden hiekat ja haalarintahrat siirtokuvina penkeissä. Tuli samaan kirkkaansiniseen peltilooraan, virman autona olleen sitikkaparan hyvät ja huonot puolet. Paljon on huollettu ja näkyi jokin ikkunoistakin menneen joskus rikki, sivuikkunan pikkusiruja löytyi mattojen saumoista. Kuskin oven rajoittimesta on pitkään puuttunut toinen kiinnitysmutteri oven puolelta. Rajoitin oli aikansa nitkuttanut ja lohkaissut ison palan tuplapaksua peltiä mukanaan. Rajoitin oli kuitenkin pysynyt oven sisällä ja matkaa on jatkettu, virman auto nääs, joku sitte varmaan kattoo sen korjaamolla. Joku. Tänään. Mää.

No, tämä sama mää kysyin siltä naisista nuorimmaiselta, siltä, millä on se ihan tuore ajokortti, lainaan Liidelistä halvennuksella klaaniin hankittua tekstiilipesuria. Eli märkä-kuivaimuria, missä on normaalien pölypussien lisäksi mahdollisuus ruutata vettä (tai Spezialtextilreinigungsflüssichkeit:iä) samasta kahvasta, mihin laitetaan veden imurointiin tarkoitetut suulakkeet. Aloittelin varovaisesti laimealla yleispesuaineella. Kauheeta, kauheeta sieltä imurin pöntöstä löytyi ensimmäisellä pesukerralla. Blackwater! Sehän on se brittiluutnantin perustama firma, mistä tuli nykyinen Wagner? Vai olenko mä taas sekoittanut asioita, mikä ei ole kovin tavatonta. Kuvassa Blackwater:ia toissapäivältä.

Huomenia vaan! Ai että mitä? Jarruremppaa Xsaraan, osat on halpoja mutta vanhat melko rustiikkisesti kiinni autossa. Tässä lienee alkuperäinen kilpi, toisella puolella oli ehjä. Vaihdan kilvet, levyt ja palat. Uudet vaijeritkin olisi, en kuitenkaan vaihda heti. Käsijarrun kanssa oon pohtinut mikä siellä mättää?
- Käsijarrun pitäisi alkaa jarruttaa jo parilla kahvan naksauksella,
- jarrusatulassa käsijarruvivussa on paljon tyhjää liikettä,
- käsijarruvaijeri on helppo pujottaa pois vivun päästä.
- Automaatisäädin ei selvästikään toimi, käsijarrukahva on helppo vetää ylärajoittimeen,
- käsijarrukahvan juuressa oleva vaijerien kireyden säätö on niin ison keskikonsolin irrotussavotan päässä, etten usko vaijerien kiristyksen olevan tehtaankaan mielestä apu käsijarrun heikkoon pitoon.

Haluan ensin säätää käsijarrun automaattisäädön mahdollisimman kiinni levyihin. Jarrumännät ei pyörineet aluksi oikein millään. Kun on uudet levyt, paloja saa pois ja paikalleen helposti, kun levyssä ei ole sitä reunarantua. Silläpä kokeilen säätää pyörittämällä mäntiä vastapäivään, katotaan miten äijän käy!

No jo nyt on perkele! Puuttuu enää joku "Togliatti"-leima tulipellissä.

- Mikä ei kuulu joukkoon?
- Toi v-un pi--unkarva.
- Väärin! Ensimmäinen. Sitä ei oo kustomoitu!

Mitäs sanotte? Netissä olevista "korjausohjeista"? Mulla on romuauton takapaksista löytynyt kaksitonninen hallitunkki. Kattelin sen korjausohjeita netissä. Jannut vaihtoi niitä pölytiivisteitä, pyyhinrenkaita, öljytilan tiivisteitä - muttei yksikään kajonnut varsinaiseen hydraulipainetta pitävään männän tiivisteeseen, ei pumpun varressa eikä työsylinterissä. Onneksi en avannut omaa rakkinettani. Täytin sen vaihteistoöljyllä ja nostin Xsaran takakulman ylös.

Nyt pitää pyörtää puheitaan. Xsaran käsijarruvaijerit on löysällä. Liki sentin, mikä tekee käsijarrukahvaan jo moninkertaisen määrän tyhjää liikettä. Taas, netissä asiaa tutkineena sain nähdä, kuinka käkkärin vaijerien säädöt saa tehdyksi näppärästi, kun purkaa keskikonsolin pois. Sen tehdäkseen osan ohjaamon etupaneelin alaosasta. Just joo. Käsijarruvaijerin kireyden säätö löytyy keskikonsolin pään pikku irtopaneelin alta, takapenkin tuhkakupin kohdun takaa. Kaikki nämä osat lähtee pois paikaltaan nätisti sormin vääntämällä.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kakka. Taas on koetuksella tuo Maailman Onnellisin Kansa. Ai mää vai? Katotaan huomenna. Leppäkerttulurituksen sijaan pistän tähän luokkahitsari T.:n heiton matkalla höyryvoimalan rosteriputkien kimppuun kauniina kesäpäivänä;

"Hjallis, Hjallis, näytä pallis, tuleeko huomenna pouta...?"

Mitä yhteistä on meikäläisellä ja Elon Musk:illa tänäaamuna?
https://www.youtube.com/watch?v=y5uV6qLYqMQ

Elämä on. Ylämäkeä. Eilen ehtoolla oli kylmä rintama ehtinyt ennen meitä Pirkanmaalle. Ajelin Berlingolla päivän saavutuksiin tyytyväisenä kotio. Oli Volvon peili kerätty takaisin kokoon likan autotallin lattialta - se oli toi tuore kortti, Göteborgin ohjus ja varsin ahdas ja armoton autotallin ovenpieli ottaneet yhteen. Hyvä siitä tuli, kuin mummon jalasta. Iltapäivällä Berlingolla täysi lasti jäteasemalle, suvun ainoana rekkana se saa näitä sankaritekoja lisää aivan varmasti.

No, asiaan. Kylmä rintama pyysi laittaan lämmityksen päälle. Makea, saunavihdan, mehunkeiton, pipputupakan kaltainen ja ... aivan oikein, glykolin mieltä kiihottava mairea tuoksuhan se sieltä. Perse...taas mentiin kojelaudan alle. Kun keretään.

No nyt se vasta alkaa olla pramee! On patonkikehystä, asennetarra ja hyvä kolmikulmainen selitys, miksi perä aina pikkasen keinahtaa ylös kun satanen vaihtuu kasikympiksi. Nöösipoika ja uusi kytkinasetelma, trampoliineissa on turvaverkot, tässä ei. Komiasti Berlingo loikkaa lähdössä, valoista, pihasta ja varsinkin pikku ylämäestä. Siitäpä tuli mieleen kiva lastenlaulu;

"...käteen köyden toivat...Sulle Berlingon soivat, juuri pelastetun,
kaikki huusivat;
katso Berlingo loikkaa, mies on löytänyt sen,
katso Berlingo loikkaa, miestä kyydittäen!"

Katsastus, tuo automaailman hammaslääkäriaika, Schreckensmoment auf der Walhallabrücke, hiomassa kaverin viimeisiä särmiä lasikantaisten pikkulamppujen piinamasta sielusta, raadellussa mielessä alkaa heräilevä vitutus kääriä auki uusintanäytön vällyä uneliailta korviltaan. Ei helvetti! Lambda 1,24! Väärä hälytys; anturi oli mennyt putken sijaan jonnekin ranskalaisen akustiikkasuunnittelijan älynväläykseen. "Kakkospesään", mikä heittoni tilanteeseen ei kuitenkaan sopinut lainkaan asikaspalvelutilanteen dynamiikkaan.

Katsastus, tuo automaailman vuotuisen juhlan hetki! Joulu, synttärit ja palkkapäivä samaan ruuvirasiaksi pestyyn jätskikoteloon ... se olisi siinä! Kirpputorilta hommattuja kääretortun päitä ja tuoreet kaffeet siihen, näillä mennään! Berlingo, meine Darlingo!

Tänään mää oon täynnä ihmetystä. Jaa, mikä nyt pysäytti purkan? No, kun kasasin koneen Berlingoon ja kaikki pyörii nätisti, ei tärise, hypi, vatkaa. Kui ihmeessä kaikki sopi toisiinsa, piti sekottaa vauhtipyörät ja kytkinasetelmat, laatikot ja apulaitteet kiinnityskehtoineen. Joka paikasta löytyi ruuvireikä vieraalle osalle, moni M10 reikä Saxon lohkossa oli käyttämätön. Kuitenkin tehty oikeaan kohtaan. Ihan kaiken varalta. Meikäläisen varalta. Jos jossain fennoskandialaisessa mettänreunassa pallomahaiset partasuut keksis sahata koneesta kilometrit pihalle jossain muussa ajokissa. Ihmeellistä.

Todistaako tuo sitä, että ranskalaisessa autonsuunnittelussa on joskus ollut nuori sukupolvi joiden aivot eivät ole olleet vielä punaviinihuurujen sumentamia.
Nykyisinhän tilanne on taas vakiintunut...